Toinen kiva juttu: siinä ajaessamme tien varteen oli pysähtynyt muutamia autoja, jotka tiiraili puhelimet kourissa puiden latvoihin. "What's in there?" "Koala!!" Ooo, niin oli! Kaksikin!
Matkan varrelle osui kyltti "Otway Lighthouse", jonne suunnattiin, mutta paikan päällä sisäänpääsymaksu oli turhan suolainen, joten ostettiin vain postikortit ja syötiin lounas parkkipaikalla. Luotettiin, että hienoja maisemia riittää tässä maassa ilman pääsymaksujakin... Ensimmäinen isompi hämähäkkikin näyttäytyi sen mestan vessan istuimen alla. Paikalliset naureskeli, kun vuoron perään Mian kanssa sitä käytiin kurkkimassa ja kiljahtelemassa.
Seuraava kohde oli Port Cambell National Parkin meren rannalla sijaitsevat, kuuluisat Twelve Apostles. Upeita, kyllä, mutta se ei säväyttänyt läheskään niin paljon, kun aiemmat maisemat, sillä se oli sellainen kammottava turistirysä, jonne tuodaan monta bussilastillista aasialaisia selfietikkuineen. Me oltiin samalla tapaa turisteja: otettiin ne kuvat, että "oltiin täällä, kattokaa" ja lähdettiin äkkiä pois kärpästen ja turistitovereiden seasta.
Ajeltiin vähän takasinpäin Gibson stepseille, josta pääsi sinne alas rannalle. Apostoleitahan ei siis päässyt edes sinne alas ihmettelemään, vaan vain turisteja varten rakennetuilta väyliltä...
Aku sai ihastella aaltoja, ja loikkia niiden yli pikkupojan lailla, ja sitten sanoin, että nyt mennään. Ajeltiin ja pysähdyttiin Peterboroughin kylään tankkaamaan. Siellä päätettiin, että seuraava yöpaikka tulisi olemaan Bruknell Parkin Scout Camp, jonka Aku taas näppäränä löysi WikiCampsista. Kiva, rauhallinen alue metsän keskellä kaukana kaikesta. Paikan pitäjätkin oli hirmu vastaanottavaisia. Ilta vietettiin, yö nukuttiin ja aamulla taas lähdettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti