keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Pikkusisko ja paras kaveri

Mä haluun olla vielä muru pieni, pikkusisko.

Olla sun paras kaveri ja että sä oot mun. 
Piilottaa sun pyörän taas ennen myrskyä
ja juosta tallin takaa leikkimökkiin pitkän, öisen seikkailun jälkeen.

Mä haluun tulla vielä teille ja nukkua teidän sohvilla
ja katsoa elokuvaa yhdessä tortillojen jälkeen.
Vaihdetaan vaan uusi tyttöystävä sulle.

Elää se uimarannan pukkari uudestaan -
tällä kertaa selvinpäin.

Haluan pysyä yhtä lyhyenä, kuin mitä nyt olen.
Että edes fyysiseti tuntuisi vielä pieneltä.

Haluan tavallaan vielä olla niissä samoissa tiloissa
kaikessa epävarmuudessa niiden toisten tyttöjen kanssa,
koska kun tuun myöhemmin käymään sun salissa, 
rutistat ja annat tuhansia pusuja poskille ja sanot,
että kaikki järjestyy.
Ja mikä onni, että teitä on kaksi samanlaista!

Mä haluun elää keskiviikkoja uudestaan -
saanpahan valita radiokanavan.
Etupenkkivuorot on ainut asia, 
mihin ollaan keksitty lähes riidaton ratkaisu.
Niin ja Aku Ankan lukuvuoron sai varata vasta tiistaina.

Sun kanssa haluaisin tehdä taas sitä listaa ammateista,
mikä musta tulee isona, kun en vieläkään tiedä.
Ehkei eräopasta.
Ja käydä tiistaina päiväleffassa, 
kun en enää osaa mennä kouluun.

Mutta haluaisin myös nauttia tästä hetkestä.
Että kun seuraavan kerran muistelisin kulunutta aikaa,
miettisin näitä hetkiä, enkä menneitä.
Etten haikailisi. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti