Nuku koko päivä, pölkkypää

Typeryys tuntuu päässä. Olo on kuin olisi juonut taas kuohuviinipullon yksin tai kaksin. Mielenkiintoista. Oliko se kauramaito käynyttä, jota lipitin puoli litraa junassa?

Avataan. Ensimmäinen aamu, kun ulkona on vielä mustaa. Torkutan kerran, mutta sitten täytyy nousta. Oon sen verran oppinut kiireettömistä aamuista, jotka kuitenkin muuttuu aina salakavalasti kiireisiksi. Repussa kirjoja, päiväkirjoja, eväskippoja, tietokone, kuulokkeet, juomapullo ja villasukat. (Tähän pieni välivitsi, loin juuri itseäni leukaan. Saat nauraa.) Kolme ja puoli tuntia kului hujauksessa katsellen omia askeleita videolta ja kirjoittaa niistä. Löytää omat tavat oppia, se se on mukavaa. Puolitoista tuntia tyhjää, onneksi isoveli vastasi. Pieneen tunnelmalliseen, vanhasta puutalosta löytyvään (ja uuteen suosikkiini tuossa kaupungissa) kahvila Oskariin istahdimme. Pikku huoneissa oli pikkuruisia pöytiä, ylähyllyllä paloi kynttilä ja päällekkäin asetellut kahvikupit tiskin kulmalla olivat anteliaan kokoisia. Isoveli opettaa ja kertoo. Myönnän, välillä kuuntelen vaaleahiuksisten kahvilatyöntekijöiden puhetta siitä raakakakusta, jonka melkein soin itselleni. Pieni haaveilu siitä, että ehkä vielä minäkin joku päivä saisin aloittaa aamuni leipomalla kakkuja vitriinien taakse keski-iän ylittäneiden, taiteilijoiden näköisten naisten ihasteltaviksi. 

Sitten tanssiopistolle. Pari tuntia opettelen katsomaan liikettä koreografisista näkökulmista. Tää on jännää ja tästä mä tykkään. Mua ei oikeastaan edes haittaa, että koko päivä meni näin. Mitäpä mä nyt muutakaan tekisin? Oikeasti. Sitten totean juna-asemalla itselleni mielessä: voi tyttö, miten typerä sä oletkaan. Juna-aikataulut ehkä jekutti mua, mutta se Joensuuhun lähtevä juna klo 17:06, sitä ei koskaan ollutkaan. Se meni Kuopioon. Pari tuntia uuden odottelua. Honey, I'll be home. Just little bit later than I was meant to... Sitten unohdan ostaa siihenkin lipun. Puoli kahdeksalta aamulla mietin ostaessani lippua siihen melkein täysinäiseen aamujunaan, että mihin ihmiset menevät lauantaisin? Mietin sitä yhä. Siispä odotan vielä kolmannen tunnin sitä viimeistä mahdollisuutta, joka menee sinne Kuopioon. Odotellessa nauran puhelimeen ystäville ja kuuntelen niiden kotonavietetyistä lauantaipäivistä. Mun reppuni kohta ratkeaa. Viimein junaan päästyäni mietin typeryyden huipentumaani: aamupalaksi kaurapuuroa, välipalaostoksissa kauravälipala ja kauramaito. Miksi? Miksi et ostanut sitä soijamaitoa, jota huomenaamulla kaipaat kahviisi kuitenkin? Päätit vetää kauraöverit. Kello on lähemmäs yksi yöllä, kun pääsen kotiin syömään. En tiedä pahempaa soheltajaa, kun se tyttö minussa. Kotoa klo 8. Kotona klo 1. You do the math. Count the level of stupidity.