Elokuun ensimmäinen

Ulkona sataa vettä. Välillä kaatamalla, välillä tihkuttaa. Mä pilkon sieniä ruokaan ja keittelen tomaattikastiketta, jotain lämmittävää. Istun rentoutuneena saunassa ja pian laitan valot päälle, kun kesän valoisuus ei enää yllättäen riitä. Alkaa hämärtää. Kirjottelen kirjeitä kiireettä, piirrän reunoille mun mielestä elokuuhun sopivia sinisiä kukkasia. Kerron toissaöisestä kuutamouinnista, jolloin rohkeena hyppäsin tuohon mustaan veteen, vaikka mielikuvitus pystytti pinnan alle taas metrin korkuisia teriä. Oli turvallinen käsi ristikkäin omani kanssa. Tänään taittelin tuplakauluskauluspaidan kauluksen ja toissapäivänä sovittiin autossa, että kesä loppuu vasta elokuun loppuun Lapissa. Eilen harmaavihreän villasukan nähdessäni vaatekaapin perukoilla aloin pikkuhiljaa kaivata aikoja, jolloin niitä saa käyttää aamusta iltaan, miksei vaikka ihan yöhön saakka. Tulevana syksynä sujautan ne jalkaan ennen lompakkoa keventäneitä tekonahkamaihareitani (unelmat täyttyi). Viime yönä kynttilät nukahti viimesinä. Tänään taidan vielä askarrella yhden unohtuneen synttärikortin. Ehkä lakkaan vielä varpaankynnet ens viikon kesää etsivää reissua varten.

Niin, ja näitä pojuja mä aion kuunnella ainakin ensilumeen saakka.