Jo ensimmäisissä lauseissa, jotka kirjotin jollakin menomatkan varrella olleista lentokentistä, mä kerron viihtyväni sen kultahiuksisen likan kanssa, johon mulla ei kertaakaan mennyt hermot ton kahen viikon aikana. Kerron, että on hauskaa. Ja piirrän vielä naurunaaman huutomerkin perään.
Juttuja synty. Lähtöpäivänä me muisteltiin kuluneita päiviä ja kerrottiin niitä tietokoneen kameralle. Kymmenen minuuttia pätkivä Hozier soi taustalla, niin ettei meinaa saada selvää. Mainitaan kalliokiipeily, pöytäfutis, vessanpönttö, jonka minä osasin korjata, mutta siivooja ei, ihanat, meganöyrät ja kohteliaat aulahenkilökunnan naiset, pitkähäntäveneretkellä sattunut merihätä, mykkä lakananvaihtaja, jonka kohtalo punavalkosten nappien kanssa jäi mysteeriks, norsupöksyt, yks särkynyt sydän ja yks särkynyt pullo... Mä mainitsen epäselvällä käsialalla päiväkirjan sivuilla Saaran kaksviikkosen pullojen- ja pussienavaamisharjotteluprojektin, hien ja loppumattoman sikarin hajun Half moon partyissa, komeet on kusipäitä-väitteen kumonneen ibizalaisen, meidän saamattomuuden korttien kirjottamisen suhteen (joka jäi lähtöpäivään...), joka päivä hammasharjojen paikat vaihtavan siivoojan, joka jäi vahingossa ilman tippiä, sen nauruntäyteisen illan, kun Saanuli osti Justin Bieber-paidan, aamun, jonka Saara alotti musta niin hervottoman hauskalla: elikä huomenta - lausahduksella, Uunon, Sweet child of minen, kaikkien päässä kiertäneen ice bucketin, DJ:n vierelle eksymisen, illan, jolloin ei kiinnitetty huomiota ulkopuolisiin, koska omassa poppoossa oli niin hauskaa, yöuinnit altaassa, yöuinnit meressä, aamuherätykset, mun kolistelut ja yhtäkkiset sängystäylöspomppaamiset, joille Saara jakso nauraa, seuraavan illan ulkona paljain jaloin, typeryyden tunteen... Videolla Saara nauraa niin, että katoo kuvasta, kun puhutaan meidän ykstoistahenkisestä matkaseurueesta, nauraa porukkaan viimesenä iltana liittyneelle suomalaiselle pariskunnalle, jossa toinen raukkeli oli armottomasti tossun alla - jessus, miten iso haloo synty siitä, miten paitaa olis pitäny rumputtaa... Puhutaan meidän Nopparat Thara Beachilla käyntiinlähteneestä mallinurasta, joka jatku tasasena niin turistirannalla meidän eurooppalaisuutta ihmetelleen aasialaisen naisen kanssa poseeraamisena, kun ravintolapöydässä "sala"kuvauksen kohteeks joutumisena sen punasissa speedoissa tallustelevan käkkärätukkasen miehen toimesta... Kerrotaan, miten "Peto on irti" ja Robin rytmitti meidän lomareissun ja miten vanhustenarjen omasen tarkka arkirutiini meille muodostu (aamupala - altaalle - suihkuun - Buddhiks kutsutut kylpytakit päälle ja kortinpeluuta - kaupungille syömään - iltalagitus/partyy - nukkumaan). Nauretaan katukivetysten iskuista johtuville ruville, jotka edelleen kutiaa. Mä mainitsen vielä meistä muodostuneet, (melko luuseritasosen) telepaattisen yhteyden omaavat kaksoset, jolloin Saara pyöräyttää silmiään huvittuneena. Mä silti pidän siitä ajatuksesta kiinni. Loppuun täytyy vielä sanoa, miten onnellinen siitä oonkaan, että tän tyypin kanssa kävelin varmasti suorimmin, kun koskaan aiemmin, kohti/pitkin auringonsiltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti