Mä yleensä muistan ne hetket, milloin oon ajatellut tai tajunnut jotakin. Tänään sellanen hetki oli, kun tulin koulusta kotiin ja potkasin kengät naulakon juureen muiden toistensa alle hukkuneiden kenkien joukkoon. Sillon tajusin, että mä olin tänään onnistunut nimeämään tän asian, mitä käyn läpi. Sen nimeksi tuli "kriisi". Kaipa se auttaa eteenpäin, hyväksymään tilanteen..? Mulla jäi varmaan moniakymmeniä lauseita tänään kesken, mikä on hyvin tavanomasta mun puheripulin sattuessa, mutta tänään se johtu ihan vaan siitä hukassaolontunteesta. Istuttiin leikkipuistossa ystävän kanssa, ja mä siinä pulppusin epämääräsiä sanoja ja lauseita - yritin löytää tolkkua tähän pään sisällä mesoavaan hullunmyllyyn. Nauratti. Mutta kyllä turhauttikin. Epäjohdonmukasia reaktioita, sanon minä. Toiselle ystävälle totesin muutamia tunteja myöhemmin, ettei tässä voi enää, kun nauraa. Ja mä totta vie nauroinkin. Aiempi ystävä tuli pahaa-aavistamattomana mun tykö ja sanoin muina miehinä, ettei oikeen oo jaksanu siivota. Silmäthän sillä pyörähti päässä... Kaikki alko hukassaolevasta kaukosäätimestä. Seuraavan tunteroisen ajan me vaan naurettiin. Naurettiin seinään kuivuneelle vihersmoothietahralle, uunin alle eksyneelle teelusikalle, pitkät päivät vaatekaapissa olleelle vesilasille, vuosia vanhoille meikeille, niille seitsemille legginseille, joissa on ääretön määrä reikiä, ja jotka purkautuu lahkeista, ja tälle koko kämpässä vallitsevalle kaaokselle, jonka keskellä oon elänyt. Todettiin, että mä taidan tarvita henkilökohtasta avustajaa. Sopimus synty, ja oon taas piirun verran ilosempi.
Tänään oon hysterian, naurujen, hepuleiden, epätietosuuden ja turhautuneisuuden lomassa tainnut alkaa hyväksyä tän... kriisin. Ja kai se on ihan okei. Useet on kuulleet mun joskus sanoneen, että mä luotan elämään. Ja niin sanon nytkin. Luotan avoimuuteen - siihen, että on okei puhua ja sanoa, jos ei kaikki oo kohillaan. Kai siitä pitää olla itelleen kiitollinenkin, että on ollu rohkee sen asian suhteen.
...Mutta johdonmukasuushan tästäkin tekstistä on täysin hukassa.
P.S Tänään tapahtu jotain, mitä oon oottanu jo pitkään. Kai säkin seisoit pihalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti