Hameeseeni hurahtanut

Mä oon ihan tosi tosi väsynyt. Mutta silti, silti mä haluan puskee tekstiä. Päässä on pyörinyt kuluneen viikon aikana ihan tuhansia ajatuksia, jotka niin mielelläni tallettaisin suoraan pääni sisällä jonnekin lokeroon. Kynää ja paperia kun on kaikissa eri tilanteissa vähän hankala aina pitää matkassa, jotta vois rustaa joka ikisen aivan todella ruhtinaallisen hienon ajatuksen ylös... Joopa joo. Se ajatuksista.
Niin hullun hävettävää kun se onkin (ei ny oikeesti, kuhan sanon), oon istunu ihan tosissani koko päivän kello neljästä eteenpäin koneen ääressä selaten läpi Bloglovinia ja lueskellu ihmisten kirjottamia ajatuksia niiden blogeissa. Järjetöntä! No jooh. Mut jotenki mä inspiroiduin, ku näin erilaisia ihmisiä, erilaisia tarinoita ja elämäntilanteita. Löysin niitä, joista en niin hirveesti inspiroitunut, mutta niistä, joista inspiroiduin, inspiroiduin todella. Hirmu virkistävää nähä, miten varmasti ihmiset kantaa itteään ja omaa tyyliään. Mä havahduin. Ite oon ihan turhan monta vuotta laiminlyöny omaa tyyliäni - jos sellasta lienyt ikinä ollukaan - ja kiskonu joka aamu harmaat kollarit jalkaan ja jonkun yläasteaikasen löysän paidan ylleni. Koko viikon mun on pitäny ottaa vaatekaappi alas, ja tehä inventaario. Tänään mä aloin viikon puhkikuluttamana lähemmäs mun normaalia nukkumaanmenoaikaa puuhaamaan sitä operaatiota. Voi että, kuinka fiksuja valintoja mä aina teen viikonloppujen kanssa. Mä heittelin vaatteita sängylle ja tuoleille kymmeniin eri pinoihin (oikeesti ehkä neljään), sovittelin itsessään tylsähköjä paitoja housujen ja hameiden kanssa ja keikuin peilin edessä. Yllätyin, miten kivalta voikaan melkein jokainen vähän kömpelömmänkin näkönen paita näyttää perus mustan hameen ja sukkisten kanssa. Löysin uudestaan jotain unohdettuja vaatekappaleita, joista ensin ajattelin luopua, mutta päätinkin antaa niille vielä mahdollisuuden. Mulla on jotenkin talvella aina tekosyynä kiskoo ne kollarit ylle, koska "oon tanssija, lihasten pitää pysyy lämpösenä". Joo. Vois alkaa opetella pukeutuu sellai lämpimästi, mut kivasti. Vois alkaa vähä niinku panostaa. Annoin jopa itelleni luvan oikeesti mennä shoppailemaan. Siis sit kun jaksan mennä kestään sitä säätöä kaupungille. Ja yksin en todellakaan mene. Alan nyt valmistelee itteeni siihen, että rahaa tulee palamaan. Mä tarviin öö kenkii, huivii, farkkuu, puseroo (siis ei jeesus, kelpuutin varmaan seitkyt prossaa mun paidoista enää vaa reenipaidoiks), koruu, korvista, kaikkee, kaikkee, kaikkee..! Nii et ei mul muuta.

Täs on mun vaatekaappi-inventaario-perjantai-inspismusalistan hurmaavin biisi. Nukutaa hyvin.