Punaviiniä hiuksiin

Ouch, how time flies.
Aurinko paistaa ja linnut laulaa. Kesä on siis aivan pian täällä. Enää ei tarvi laittaa kollareita ja pitkiksiä jalkaan, ku on niin lämmin! Villasukat sentään pysyy visusti jalassa siihen saakka, kunnes voi alkaa tipsutteleen paljasjaloin.. :P Noh, eikai sitä täällä suurkaupungissa, mutta kotona maalla kylläkin! Ja ehkä se on vähän tyylikysymyskin...
Pääsiäisloma oli ihan jees. Tai no, avautumisia... Koko lomaaedeltävällä viikolla mun keskittyminen esim. koulussa ei ollu ihan sataprosenttisen skarppia. Ajatukset harhaili ja en pystyny miettiin kovinkaa montaa asiaa, kun yks pulpahti aina mieleen jyräten muut mietteet allesa. Mä ootin sen rauhattomuuden saavan jonkinlaisen ratkasun pääsiäislomalla, mutta sen sijaan mä jouduin pettymään, ja synty niiden positiivisten(?) tunteiden sijaan - joita olin oottanu - turhautumista ja ärsyyntymistä. Tää siis vaan jatkuu, ja kytee jossain syvemmällä mussa ehkä taas ens viikon ajan, aika (kenties vappuloma?) näyttää, mitä tulee tapahtumaan... Onneks arki alko just hyvään saumaan, ja sain joka tapauksessa levättyä lomalla, joten energiaakin piisaa..
Kevarillaki pääsin vihdoin ja viimein vähän päristelemään! Jänskää hommaa, etten sanois, mut se on vaa ajettava, jotta tottuup. Vierumäen urheiluopistolla käytiin kans vähän istuskelemassa auringonpaisteessa ja jätskiä syömässä kavereiden kanssa. Älypuhelimet oli niiden aveceja, mun, onko se sitten ei-älypuhelin ootti kiltisti autossa sillä välin, mä aattelin et seuraks riittää pelkät frendit :D ah, ja voih.
Tosi tylsää jauhantaa. No, sen siitä saa.
Holi. Se oli meijän duettoprokkiksen nimi, joka esitettiin pari viikkoo sit Kino Maritalla. Alla oleva kuva on otettu varsinaista esityspäivää aiemmin, mutta kutakuinkin tollaset, joskin vähän runsaammat, maalit oli itse esityksessä.

 Salillakäynti on alkanu tulla yhä enemmän osaks tätä mun Okumeininkiä. Juoksulenkilläki pyrin käymään vähintään kahesti viikossa. On alkanu huomata, et aika paranee ja kunto kohenee! :P

Muuta löpinää, hiukset värjäilin Hennalla jokseenkin aavistuksen punasemmiks, mutta ei tullut kyllä ihan sellanen lopputulos, kun olisin halunnu... Värimassaan mössäsin muunmuassa punaviiniä, sitruunamehua ja paljon mausteita (neilikka, paprikaa, currya), jotta väristä olis tullu mahollisimman, öh, kiva ja kirkas ja punanen ja värikäs :D Noo, ehkä ens kerralla sitten.

On jotenkin tosi epäluova olo nyt. En o saanu kirjaakaan kirjotettua yhtään eteenpäin... Yleensä ulkoilma vaikuttaa tosi paljon mun inspiraation löytämiseen, ja siks oonki erittäin hämilläni siitä, et en o jaksanu. Ehkä tänään mä otan itteäni niskasta kiinni, ja jatkan kirjottamista. Yleensä kun mä käytän sanaa "ehkä" se todennäkösemmin kallistuu sen puoleen, et niin ei luultavasti tapahdu.. Tänään kyllä olis aikaa yllin kyllin, kun eilen tein kaikki kotitalousvelvollisuudet, imuroinnin, pyykkäyksen, ruoanlaiton ja kaupassakäynnin.

Eipä tästä tän luovempaa tekstiä taida enää saaha, joten nyt tää oli täs ja mä meen maistelee ensimmäistä raakapuurokokeilua, joka on saanu tekeytyä jääkaapissa yön yli. Jännää! 

90's Childhood

Mä oon niin onnellinen, et oon syntyny viime vuosituhannella. On koettu vuosituhannen vaihos, ja kaikkia kummallisia päiviä, esim 12.12.12. Ei tuu enää meikäläisen elinajalla sellasia. Mä nyt päätin yhtäkkiä muistella lapsuutta tässä blogauksessa. Joten, tässä tulkoon joitakin nostalgisia muistoja.

90-luvulla (ja vielä vähän sen jälkeenkin):

•  katottiin VHS:siä ja kelailtiin videot sitten kärsivällisesti hitaasti alkuun nauhurilla
•  kuunneltiin aina iltasin kasetteja, jotta uni tulis paremmin. Meillä oli aina kasetinkääntövuorot veljien kanssa, kun se sängystä nousu oli niin kamalan rankkaa :D "sun vuoro kääntää, mä käänsin eilen"
•  faija soitteli vinyylejä älppärisoittimella. Äiti ei tykänny, kun meijän lempibiiseihin kuulu mm. Irwin Goodmanin "Haistakaa paska koko valtiovalta". Siis mitä mä olin vanha, viis?
•  kavereille soitettiin langallisiin kotipuhelimiin, ei älypuhelimiin
•  Kiss FM oli vielä olemassa
•  Akkarin takana oli buumista tilattavia taustakuvia ja polyfonisia soittareita, siistii!
•  oli markka-aika, kylän nuorisoseurantalolla karkkipussi makso 1 mrk. siis viis kertaa vähemmän mitä nykyään
•  animaatiot ei ollu vielä jyränny vanhoja kunnon piirrettyjä, esim. Turtlesit oli vielä katottavan arvonen
•  Windows 98 existed
•  Nindendo oli paras Leijonakuningaspeleineen ja Unirallyineen!
•  Spice Girlsit oli tosi nättejä ja ihanii, niin ihanii ja nättei et sänkyihin piti liimata niiden tarroja
•  Maikkarin teemaväri oli punanen, ja siinä logossa oli se pöllö
•  musiikkia tehtiin vielä rakkaudesta, ei rahasta

Nää oli nyt sellasia, mitkä tuli erityisesti ysärin puolesta mieleen. Enpä mä usko, että muita lapsuuden muistoja tällä kertaa kirjottelen, vaikka niitä oon viime aikoina pohtinu ja kirjotellu itelleni ylös.

No, jos vielä vähän kuulumisia. Viime viikonloppuna Ima Iduozee (Dancestakin tuttu break-tanssija) oli pitämässä meille 10h tiiviskurssin. Kurssi perustu lattiatekniikkaan, ei niinkään puhtaaseen breikkiin. Lattialla möyrimiseen sai täysin uudenlaisen näkökulman, kun otti jotenki sellasen rennon hoppimuudin sen nykytanssiajatuksen sijaan. Oppiminen tuntu helpommalta, eikä se lattioiminen tuntunu sellaselta könyämiseltä. Kurssia edeltävällä viikolla Pia Lindy opetti meitä koko viikon. Pääs pitkästä aikaa syventymään taas impromaailmaan ja ettiskelemään uusia reittejä. Se tuntu pitkän tauon jälkeen aluks vaikeelta, mutta mahtu sille viikolle muutama tosi hyvä ja ajatuksiaherättävä päiväkin. Duettoprokkisten työstö alko, ja me saatiin Johannan kanssa kahessa päivässä aika lailla valmiiks. Vähän niinkun olosuhteiden pakosta, koska meillä oli sattuneesta syystä viikko aikaa vähemmän työstää sitä, ku muilla. 

Kummussa aurinko paistaa ja linnut lauleksii. Se on inspiroinu mua jonkin verran taas tarinan kirjottamisen kanssa. Eilen uskallauduin myös parvekkeelle iltasemmalla kuulokkeet korvilla istuskelemaan ja miettimään menneitä. Äh. En tiiä, kuinka hyvä ratkasu se oli, mutta sitä sellasta pohdiskelua vähän kaipas kuitenki. 

Näihin tunnelmiin.

Hämystä mettäsaunatunnelmaa ja elokuvakohtaus suurmarkkinoilla

Hiihtoloma oli ja meni. Ei oikeestaan mitään mainittavan arvosta. Tai jospa jotain mainitsen sittenkin. Kävin tanssiopistolla vähän ihmettelemässä meininkiä ja halailemassa ihmisiä.  Kahvitella kerkesin myös vanhan luokkalaisen kanssa. Semmosista ystävistä mä tykkään, joita voi nähdä silloin harvoin, kun on mahollista, vaikka asuttaiski hirmu kaukana toisistamme. Vein kans vanhan tanssikaverin YogaRocksiin boulderoimaan - ai että on vinhaa touhua sekin! Meidän vanha "lastenhoitaja" tutustutti mut siihen lajiin kesällä ja kyllä tykästyin. Lauantaina Lennu tuli meille yöks ja oli kyllä hauska viettää aikaa pitkästä aikaa ihan vaan kahestaan. Ruoanlaittoa, pelailua, leffankattomista... Kyllä, olen koti-iltoja rakastava persoona. Vielä parempi jos ei tarvi viettää koti-iltoja aina yksin. Tai vaan pupun kanssa.
 Mami lämmitteli viikon mittaan pariin otteeseen meijän mettäsaunan. Rakastan sitä tunnelmaa, mikä siellä on. Sinne vie osittain kivillä peitetty polku. Näin keväisin se on vielä liukas ja ehkä liejunen. Havunoksia on laitettu polulle helpottamaan kulkemista. Polku päättyy vinopuiselle ja ränsistyneelle, vanhan rämän saunamökin terassille, ja mökin piipusta tupruttaa savua. Oven lukossa roikkuu ruostuneessa ketjussa ruostunut avain, joka on ollut siinä kiinni niin kauan, kun mä vaan jaksan muistaa. Ja varmasti sitäkin kauemmin. Ovi on vähän vinossa, tippunut sen verran saranoiltaan, että sitä pitää vähän nostaa
saadakseen sen kiinni. Sisällä on tuikkuja ja muita kynttilöitä lattialla ja vanhalla puisella pöydällä, jossa on toisessa päässä renkaat vielä alla. Sen molemmin puolin on aivan liian matalat löhötuolit vihreillä pyyhkeillä peitettyinä. Itse saunassa kiukaan tulipesästä hehkuu valoa, ja välillä sen piippu kolahtelee. Peseytyminen tapahtuu saavin ja kuupan avulla. Vanhalla saippuahyllyllä on perinteiset Linnashampoot, palasaippuaa ja pinkki pesuvamppu. Lauteille mahtuu just ja just kaks peppua vierekkäin, ja ylin kaidepuu on irronnut. Seinien laudoissa on pihkaa, jota aina penskana ihmetteli. Saunomisen jälkeen tapahtuu paluu nykymaailmaan, sähkön ja tekniikan pariin. Mutta sen saunomisen ajan on silti ihanaa olla vaan, ja nauttia siitä alkeellisuudesta ja sen tunnelmasta.
No juu, se oli runollista jälleen se. Tästä juuri kuluvasta viikonlopusta. Se on ollut varsin mukava. Perjantaina pelattiin Sonjan kanssa taas Guitar Heroa. Jeijei. Käytiin myös Huono-festareilla, jossa ideana on siis, että esitykset ja koko festarit ovat mahollisimman huonot. Oltiin täynnä hämmennystä! Väliajan jälkeen likat meni vetää sitte ruotsinkielisen juonnon perään breakdance-battlen. Oivoi. Huvittavaa. Eilen sitte lähettiin jo aamupäivästä Joensuuhun ja tutustutin Sonjanki boulderoimiseen. Oli iteki hauska käydä nyt uudessa paikassa kiipeilemässä, kun aina ennen vaan Lahessa käynny. Sattumalta Joensuun Areenalla oli suurmarkkinat, jonne mentiin hikoilun jälkeen. Oli kiva kierrellä ja kattella markkinameininkiä. Me nähtiin jotenki tosi elokuvamainen kohtaus. Siis positiivisessa mielessä. Jonkun grilli?kojun myyjänä oli nätti tummahiuksinen nuori nainen, johon sitte toisen kojun komea nuori mies oli iskeny silmänsä, ja se oli rohkeena menny sille naiselle juttelemaan. Sillä miehellä oli sellanen hymykuoppahymy, kun se anto sen käyntikortin sille takasin hymyilevälle tytölle. Muakin alko hymyilyttää. Onko tollasiakin äijiä olemassa? Hyvä tietää. Sitten vajottiin aavistuksen - tai no ei, ei itsesääliin, mutta sellaseen haikailevaan ajatusmaailmaan. "Voin kunpa..." Kyllähän te tiedätte. Tai sitten ette.
Niin ja aamulenkkikausi startattu. Parasta.

Harmautta?

Jaha. Huomisesta lähtien pitäs ens viikon ajan esiintyä päiväkodeissa. Ja mä sain flunssan. Great. Mä kyllä pystyn köhässä nokka tukossa tanssiin, mutta päiväkotitädit varmaan kattoo pahalla silmällä, kun pöpöilen siellä. Kivaa. Neuvoton olo. Ei auta. Siis niin, meillä alko lastentanssiproduktioiden työstö helmikuun alussa. Alku tökki - voi että se tökki. Päästiin sit kuitenkin vauhtiin, ja saatiin mun mielestä ihan kiva räsynukke-esitys aikaseks. Yli-isoja villapaitoja ja epäsymmetrisiä kampauksia. Hih.
Meillä oli kans vieraileva balettiopettaja, Pauliina viime viikon opettamassa. Oli aluks kummallista, kun tunti oli aika impropohjasta. Siis mitä? Balettitunnilla improvisoidaan. Jep. Oltiin hämmentyneitä. Miks ei saada normaalisti plié-, rond-, tendu-, yms. sarjoja? Improvisoikaa niillä. What? Improvisaatiolle oli kuitenki tosi hyvä perustelu. Kun ei tarvinnu keskittyä suuntiin ja laskuihin, pysty tutkia linjauksia, lihasten toimintaa ja muita tärkeitä tekniikkaan liittyviä juttuja. Ja sen jälkeen mä olin ihan innoissani. Musta tuntu, että sen viikon aikana sain tosi paljon erittäin tärkeetä tietoa mun kehosta, mm. polvien yliojentamisesta. Ja varvasjumpan loistosta. Niin, ja tukijalka on yhtä tärkee tanssiessa, kun työskenteleväkin. Mä totisesti opin kiinnostavia asioita, ja löysin apukeinoja ainaisten ongelmien ratkasemiseks. Oon siis kiitollinen ammattitaitoselle Pauliinalle!
Tällä viikolla meillä on ollu New Yorkista Paul Singh opettamassa. Ja täytyy sanoo, että WAU! Sitä on joskus nähny niitä mustavalkosia taiteellisia tanssikuvia, missä vähän tummempihipiäiset, lihaksikkaat (siis ei sellaset salisteroidipöpipäälihaksikkaat) miestanssijat hyppii uskomattoman kauniita ja voimakkaita hyppyjä ilman paitaa ja tietenki sellaset valkoset tanssihousut jalassaan nilkat ojennettuina ja silti niin aistikkain ilmein. Yleensä ne on kaljuja, ainakin mun mielikuvissa niissä kuvissa. Ja kun Paul demonstroi meille, miten se haluaa saada meijän selkärangat liikkumaan, mä totesin et Paul on just niin sellanen tanssija, mitä mä oon niissä kuvissa nähny. Siis mieletön. Se tapa miten sen keho liikkuu. Niin helposti ja aistikkaasti. Vielä ens viikko lastentanssiprokkisten ohella hänen tunteja, ja sitten lomailemaan kotiin!
Ennen ystävänpäivää me tyttöjen kanssa keskusteltiin kyseisestä juhlapäivästä. Yks meistä kolmesta seurustelee, ja kyseltiin et aikooko pari tehä jotain ihmeellistä. Mä en oo mikään äklövaaleenpunanen romantikko, mutta piiloromantikko aivan varmasti. Tai salaromantikko. Sellanen jotenkin. No niin, Rosa sitten vastas musta vaan jotenki tosi ihanasti siihen kysymykseen. "Ei me mitää ihmeellistä. Varmaan vaan rakastetaan." Siis rakastetaan. -taan pääte, ei -llaan. Ei siitä sen enempiä pohdintoja, mutta musta se vaan oli kauniisti sanottu! Rakastetaan.

Naapurista kuuluu porausta. Ei kovin uskonnollista näin sunnuntaina. Mä kattelen mietteliäänä tonne pihalle. Aika synkkää ja harmaata, puut on harmaita, eikä niissä oo lunta. Ränneistä tippuu vettä, ja autojen valot heijastuu autotien märältä asfaltinpinnalta. Masentavaa. Sitten mä katon tarkemmin. Ei se taivas ookaan niin harmaa, itseasiassa se on vaan hailakan sininen. Pilviäkään ei juuri oo, pieni harso vaan. Siellä on selkeetä, eikä synkkää. Vaikka eilen oli täys talvi ja lunta tuli taivaan täydeltä, tänään on päivä, joka vihjaa kevään olevan tuloillaan. Lämpömittari ei oo enää nollassa, se on sen yläpuolella. Kumpparikelit alkaa taas.
Visertävät linnut, auringonpilkahdukset, pienet virtaavat purot, hiirenkorvilla olevat koivut... Nää keväiset ajatukset ja mielikuvat on pian todellisuutta. Pus!

Suklaata suupielissä

Puhelinpiuha löyty. Löyty vaatekaapista paitojen seasta. Mun vaatekaapin hyllyillä yleensä on myös paljon pinnejä, hiusharja, ostoskuitteja, meikkejä ja kaikkea muuta sinne kuulumatonta. Nää on näitä pikkuvikoja, mistä pitäs ehkä päästä eroon. Tai ehkei se oo niin välttämätöntä. Who knows. Pointti kuitenkin, mä saan laitettua paljon amatöörikuvia !
 Tässä on nyt enste näitä parin viikon takasia talven ihmemaa - kuvia.

Okun kaivos, jossa meil on tanssisali :)

Kaivoksen huipulta - pieni lämppä ennen tuntia oli tuonne kiipeeminen!

Eilen Sonja tuli taas illal kylään ja oltiin sovittu, että pelataan Guitar Heroa, maailman parasta pleikkapeliä ikinä. Oli sika jees päästä pelaa pitkästä aikaa sitä, vaik taidot on päässyki ruostumaan, ku ei o moneen vuoteen säännöllisesti pelannu. Ihan läpällä silti vedettiin Dragonforcee expertillä, hah! Ja ihan hyvinhän se suju, eikö? :D

\,,/

Parin viikon takasen leffaviikonlopun lounaskattaus

Noniin, ja sit jotain löpinää tämän unohtumattoman kuvasarjan jälkeen.. 

Mulla tosiaan oli se työhaastattelu viime lauantaina Helsingissä. Se meni hyvin - mulle jäi luottavainen fiilis siitä huolimatta, että mulla vähän tunteet purkautu, kun ne kysy multa mitä mä toivoisin, jos saisin kolme toivomusta. :D Hämmennyin vähän iteki, mut not so serious. 

Ystäväl oli toissapäivänä vuosipäivä, ja se leipo yllärikakun sen poikaystävälle. Mä tajusin, etten oo ite leiponu aikoihin mitään kunnon mättökakkua, joten tänään oon monta tuntia sulatellu kolmet suklaalevyt ja vatkannu kermavaahdot. Tein saman kakun muutama päivä yli vuos sitte. Mä vertasin näitä kahta samanlaista kakkua toisiinsa. Niissä kakuissa näkyy mun elämän kehitys, tosi kornia, jep. Viime vuonna elämä tosiaan oli vähän palasina ja täytteet oli paakkusia, ja valu kerrosten välistä. Kerrosten, jotka nekin oli hauraita ja rikki. Kuorrutuskaan ei riittäny peittämään kakkua. Se oli kärsimättömyyden tulos koko kakku. Toisaalta, maku oli kyllä ihan hyvä. Ruma, mutta hyvä. No tää tän päivän kakku, ihan hyvännäkönen, mut maku ei o yhtä pehmonen verrattuna viime vuotiseen.. En tiedä, kumpi sit on parempi. Ristiriitasta, mutten jaksa filosofioida liikaa. Se niistä kakuista. Äh, se oikeestaan koko blogitekstistä. Katellaan.