90-luvulla (ja vielä vähän sen jälkeenkin):
- katottiin VHS:siä ja kelailtiin videot sitten kärsivällisesti hitaasti alkuun nauhurilla
- kuunneltiin aina iltasin kasetteja, jotta uni tulis paremmin. Meillä oli aina kasetinkääntövuorot veljien kanssa, kun se sängystä nousu oli niin kamalan rankkaa :D "sun vuoro kääntää, mä käänsin eilen"
- faija soitteli vinyylejä älppärisoittimella. Äiti ei tykänny, kun meijän lempibiiseihin kuulu mm. Irwin Goodmanin "Haistakaa paska koko valtiovalta". Siis mitä mä olin vanha, viis?
- kavereille soitettiin langallisiin kotipuhelimiin, ei älypuhelimiin
- Kiss FM oli vielä olemassa
- Akkarin takana oli buumista tilattavia taustakuvia ja polyfonisia soittareita, siistii!
- oli markka-aika, kylän nuorisoseurantalolla karkkipussi makso 1 mrk. siis viis kertaa vähemmän mitä nykyään
- animaatiot ei ollu vielä jyränny vanhoja kunnon piirrettyjä, esim. Turtlesit oli vielä katottavan arvonen
- Windows 98 existed
- Nindendo oli paras Leijonakuningaspeleineen ja Unirallyineen!
- Spice Girlsit oli tosi nättejä ja ihanii, niin ihanii ja nättei et sänkyihin piti liimata niiden tarroja
- Maikkarin teemaväri oli punanen, ja siinä logossa oli se pöllö
- musiikkia tehtiin vielä rakkaudesta, ei rahasta
Nää oli nyt sellasia, mitkä tuli erityisesti ysärin puolesta mieleen. Enpä mä usko, että muita lapsuuden muistoja tällä kertaa kirjottelen, vaikka niitä oon viime aikoina pohtinu ja kirjotellu itelleni ylös.
No, jos vielä vähän kuulumisia. Viime viikonloppuna Ima Iduozee (Dancestakin tuttu break-tanssija) oli pitämässä meille 10h tiiviskurssin. Kurssi perustu lattiatekniikkaan, ei niinkään puhtaaseen breikkiin. Lattialla möyrimiseen sai täysin uudenlaisen näkökulman, kun otti jotenki sellasen rennon hoppimuudin sen nykytanssiajatuksen sijaan. Oppiminen tuntu helpommalta, eikä se lattioiminen tuntunu sellaselta könyämiseltä. Kurssia edeltävällä viikolla Pia Lindy opetti meitä koko viikon. Pääs pitkästä aikaa syventymään taas impromaailmaan ja ettiskelemään uusia reittejä. Se tuntu pitkän tauon jälkeen aluks vaikeelta, mutta mahtu sille viikolle muutama tosi hyvä ja ajatuksiaherättävä päiväkin. Duettoprokkisten työstö alko, ja me saatiin Johannan kanssa kahessa päivässä aika lailla valmiiks. Vähän niinkun olosuhteiden pakosta, koska meillä oli sattuneesta syystä viikko aikaa vähemmän työstää sitä, ku muilla.
Kummussa aurinko paistaa ja linnut lauleksii. Se on inspiroinu mua jonkin verran taas tarinan kirjottamisen kanssa. Eilen uskallauduin myös parvekkeelle iltasemmalla kuulokkeet korvilla istuskelemaan ja miettimään menneitä. Äh. En tiiä, kuinka hyvä ratkasu se oli, mutta sitä sellasta pohdiskelua vähän kaipas kuitenki.
Näihin tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti