R & A Australiassa: Sydney

Canberrasta matka jatkui kohti Sydneyä. Matkalla auto alkoi täristämään ärsyttävästi. Ensin vaihdettiin (=Aku vaihtoi) yhden renkaista, mutta se ei auttanut. Vielä toisen kerran jouduttiin vaihtamaan, ja sitten alkoi matka sujua toivotulla tavalla. Oltiin päätetty ajaa Sea Cliff Bridgen kautta, jonka Akun sisko oli bongannut somesta, ja laittanut kuvan siitä meille. Saavuttiin kyllä täydelliseen aikaan sinne, aurinko oli juuri laskemassa. Monet muut olivat myös tulleet ihailemaan kallion vieressä kulkevaa siltaa ja merimaisemaa.

Korkeuksista, mutkaisilta teiltä näkyi myös kivasti pikkukaupunkien valot ja rannat ihanasti. Niin lähellä jo kaupunkia oli hankala löytää yöpaikkaa, mutta löydettiin lopulta jokin parkkipaikka yönviettoa varten. 

Aamusta ajettiin Jannalin juna-aseman läheisyyteen, jätettiin auto siihen ja hypättiin junan kyytiin kohti Sydneyn ydintä. Me suunnattiin Akun kanssa oopperataloa ihmettelemään, ja Mia meni omia reittejään, koska oli jo kerran kaupungin nähnyt. Matkalla kohti oopperataloa, tuli joku J-E-S-U-S!kulkue, jotka lauloi ja antoi Akullekin sellaisen palmunlehtihommelin. Oli kiva turisteilla, ja kulkea kävellen kaupungilla. Toki tällaisena ihmettelijäpersoonana näin myös paljon sellaista, mistä en pitänyt, sillä sen kokoiseen kaupunkiinhan mahtuu aivan joka sorttista ihmistä. Harmissani seurasin, kuinka läjä ihmisiä valui Sealifeen ja sieltä ulos, ne onnekkaat kun saa viettää siellä vain niin kauan, kuin on tarpeeksi saanut viihdykettä... Ylemmän luokan kansalaiset, joista loisti välinpitämättömyys, kulutusjuhlakansa jne. No juu.

Käytiin kauppakeskuksessa haukkaamassa syömistä. Vegaaniruokapaikkoja olisi varmasti ollut vaikka ja mitä, mutta kun ei niistä tiedä ja etsiminen on aina oma hommansa, niin turvauduttiin ostariin – sieltä yleensä löytyy. Yhdestä ruokapaikasta vilisti ulos paniikissa oleva rotta. Voi surku, että säälitti sutiva poloinen! Useimmat ihmiset eivät sitä huomanneet, vaikka se puikkelehti pöytien ja tuolien välistä. Ruokapaikan tyypit jäivät katsomaan sen perään silmät pyöreinä. No, se oli selkeä, ettei siitä ainakaan tilattu evästä...

Käytiin katsomassa Darling harbouria joltakin sillalta ja sitten suunnattiin Bondi Beachille. Yleensä jengi menee sinne ihan biitsille, me saavuttiin iltahämärällä samaan aikaan, kun mielettömät ukkospilvet lähestyi niemen toiselta puolelta ja salamat välkkyi. Erilainen kokemus, mutta vaikuttava!

Kun Mia oli takaisin remmissä, lähdettiin juoksemaan kaatosateessa läheiseen baariin, jossa treffattiin sen toimittajaystävä. Käytiin vielä aasialaisessa syömässä, ja sitten suunnattiin takaisin autolle.

Ajeltiin vielä tunti pois kaupungista, jotta vältyttiin päiväsajan ruuhkat. Nopea oli Sydney-vierailu.