R & A Australiassa: Canberra

Canberraan saavuttiin torstaina 6. huhtikuuta. Menimme lounaalle Akun isotädille ja -sedälle, Aunelle ja Simolle, missä tavattiin heidän lisäksi myös Akun äidin serkku, Eeva. Lounaspöydässä oli myös ruisleipää, jota taidettiin jokainen reissulainen syödä useampi kuin yksi pala... Saatiin nähdä vanhoja valokuvia Australiasta ja myös Suomesta, joissa esiintyi monia sukulaisia, kauempia ja ihan niitä lähimpiä. Yksi niistä sattui juuri soittelemaan Suomesta Skype-puhelun ja kutsui meidät sinne aamukahville – tullaan! Lounaan jälkeen suunnattiin Eevan luo, jossa oli tarkoitus majoittua.

Pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme taas liikenteeseen. Eeva vei meidät Canberran puu-puutarhaan, kukkuloilla oli eri puulajeja (myös koivuja jossain päin!) järjestelmällisissä riveissä. Ylhäältä näkyi myös kaupungin tekojärvet, jotka toi Suomen mieleen. Yhteen metsään oli myös tehty kiva BBQ-paikka. Ilta-aurinko kurkki puiden välistä sinne, ja siitäkin tuli Suomi-ikävä!

Sitten ajettiin ylös Mount Stromlolle, jossa oli tähtitorneja, sellaisia pyöreäkattoisia. Kaukanalähellä oli suuri metsäpalo (tai metsän tarkoituksellinen poltto-operaatio?), josta nousi synkät, suuret savut, ja levittyivät kaupunkia ympäröivien vuorten huippujen ylle. Ne ja auringonlasku oli aika mielettömän hieno näkymä.

 

 

Siellä taisi olla joku tapahtuma alkamassa päätellen auto- ja ihmispaljoudesta. Niillä oli mukana aivan jäätävän kokoisia, kalliin näköisiä tähtientiirailuvälineitä, siis isompia kuin ne itse ihmiset olivat! Alueella oli myös ihmisiin tottuneita kenguruitakin mupeltamassa evästä massuihin, jotka eivät meidän poppootakaan karkuun lähteneet.

Pimeän tultua ajettiin vielä Black Mountainille, jossa oli Telstran puhelintorni. Mentiin hissillä korkealle huipulle, ja ihasteltiin kaupungin valoja sieltä. Puhelinmuseosta bongattiin myös Nokian kapula.

Seuraavana päivänä käytiin aamupäivällä ostoksilla kauppahallin tyylisessä paikassa, josta saatiin ostaa suomalaisia herkkuja, Marianneja, ruisnäkkäreitä yms. Tämän jälkeen lähdettiin jatkamaan edellispäivänä kesken jäänyttä turisteilua. Suunnattiin ylös eräälle näköalatasanteelle, josta näkyi sekä vanha, että uusi parlament house.

Sitten käytiin sotamuseossa, jossa vietettiin pidempi tovi. Se oli mielenkiintoista, mutta rauhaarakastajana oli myös tavallaan ahdistavaa ja surullista nähdä ja lukea niitä juttuja. Todentuntuiset äänet lentokonesalissa oli pelottavia. Säikähdin myös niitä vahanukkelentäjiä ja tarkkailijoita, jotka huomasin kurkkivan lentokoneista. Jäin tuijottamaan erästä ohjaamossa istuvan selkää, ja odotin, että kohta se kääntyy ja säikäyttää mut. Jatkoin matkaa, ja sanoin mielikuvitukselle, että rauha nyt...

Viimeisenä kävimme itse parlant housessa ja sitten suuntasimme syömään Banana leaf-ravintolaan.

Seuraavana aamuna oli meidän trion aika jatkaa matkaa kohti Sydneyä.