"Taivas oli taas kultainen. Pilvet oli sen peittona. Puut ei tarvinnut glitteriä, kun niiden lehdillä kimalsi vastasataneet vesipisarat."
"En vois koskaan ottaa irtoripsiä, kun hieron mun silmiä koko ajan."
"Se on vähän ku pitäsit insuliiniruiskua diabeetikon nenän edessä, muttet antais sitä sille. Se on vähän, ku näkisit toisen roikkuvan sillalta, muttet menis apuun. Se on, ku pyyhkisit kyyneleet pikkulapsen poskilta, laittasit sille saparot ja rusetit päähän ja käskisit vain hymyillä kyynelten läpi."
"Aurinko on nyt niin korkeella, ettei se enää paista ruokapöydän reunaa pidemmälle."
"Rakkautta on laittaa toisen penkilämmitin päälle kysymättä."
Mä vaan täällä painelen pullonkorkista kuvioita käsivarteen. Ei se satu. Mutta pistää miettimään omaa perjantai-iltaani. Omaa sellaista. Jonka oon taas yksin. Enkä tarkoita, että oon monet perjantait yksin. Mutta ne milloin oon ilman sua - ne oon aina yksin. Pullonkorkin sisällä lukee "happiness happens.
Joskus olo on tosi fucked-up. Mutta tänään olin pää alaspäin - kyynärvarret lattiassa ja selkä kauniilla kaarella. Uskoisinpa enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti