Lomaa edeltävänä lauantaina sanoin ennen viimestä loppurutistusta, Saarroksissa- ryhmäteoksen esitystä Kiisu-teatterilla, että heti sunnuntaina mä nukun niin pitkään ku haluun. No, enpä nukkunu. Torkutin kyllä herätyskelloa, mutta herätyskello tosiaanki täyty laittaa. Lenkille. 7,5km. Kyllä oli tyytyväinen olo sen jälkeen. Siitä asti joka päivä, ilta ja yö juoksin kaupassa porukoijen mukana ja väänsin joulusapuskoja viittä vaille valmiiks aattoa varten, että silloin ne pysty vaan uunin kautta lämmittämään ja that's it. Eka maanantai oli joku luuseripäivä. Osotin mieltä itelleni ja muille. Teiniangstimuudi. Piti tehä reeni. En tehnyt. "Joskus asiat voi ihan huoletta siirtää seuraavalle päivälle." Niin tein. Ja niin myös oikeasti tein. Vielä paskempi fiilis siitä tulee, kun sen sitten siirtää tekosyyn vuoksi, kun se, että siirtää sen vuoksi, että seuraavana päivänä se on viisaampi tehdä. Reenin jälkeen taas joulutouhotus alko. Ja nyt se on ohi.
Kävin vielä uudemman kerran lenkkeilemässä, tällä kertaa naapurin koirulin kanssa. Musta vaan koiran lenkittely on superrentouttavaa ja terapeuttista. Ja tulipahan päivän hyvä työ tehtyä, koska naapuri ite sattu sairastelemaan. Koiran kanssa oli tarkotus kiertää yhtä reittiä meijän mökille, mutta huomasin, että tuo ihanainen lumipeite hämäs mua niin hurjasti, että taisin missata sen risteyksen tai polun, jonne olis ollu määrä kääntyä. Satuin kävelemään vaan niin kauan suoraan, kun tajusin, että hei, alkaa pimetä. Siihen asti fiilistelin talvea ja lunta ja niitä kaikkia hylättyjä(kö?) vanhoja taloja, latoja ja pihaan unohdettuja autonrotiskoja, joita sen tien varrella muutama hassu oli, juuri ennen havahtumista.
Nyt, kun mä jatkan melkein pari viikkoa myöhemmin tätä tekstiä, oon palannut jo takasin Okuun. Mainittakoon lomasta vielä pari parhainta asiaa: Kittilään matkustaminen. Siellä sai möllöttää. Ja koristella talkoina kuus tuntia superluksusfiinejä lomamökkejä uutta vuotta viettämään tulevia naapurimaan turisteja varten :D Noh mutta, huipuin juttu tolla reissulla oli lumikenkäily. Miten meijän vanha lastenhoitaja aina saakin mut ihan hurahtamaan kaikkeen, mihin se ikinä mut tutustuttaakaan...?
Toinen parhaimmista asioista oli Tuutun tykönä yökyläily, jossa oli täysi lupa sielläkin vaan olla ja möllöttää, katella leffoja ja sarjoja... Mä en oikein ollut naureskellut mitenkään liiakseen loman aikana, joten melkein puolen vuoden näkemättömyyden jälkeen mä olin yhtä hepulia ja hihitystä sen tytsyn seurassa. Miten voikaan leivän voitelu keskellä yötä keittiössä ystävä vierellä olla niin kivaa? Emmä tiedä, ehkä juuri siks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti