R & A Australiassa: Byron Bay ja Gold Coast

Tiistaina 11. huhtikuuta saavuttiin Byron Bayhyn, joka hurmasi meidät kaikki. Ensimmäinen paikka, johon olisi mielellään jäänyt pidemmäksi aikaa, mutta Mialla oli hostelli varattuna seuraavaksi päiväksi Gold Coastilta, joten sekin jäi pikaiseksi visiitiksi. Oli paljon surffareita, pikkuputiikkeja, persoonallista, värikästä jengiä (okei, sanotaan, siis HIPPIÄ!). Rannalla kokoontui auringonlaskun aikaan rumpujami-jengi. Meno oli huisa – porukka tanssi ja tyypit soitteli sydämestään.

Ruokakaupasta löydettiin paljon kaikkea vegaanista ja mä olin täpinöissäni. Muutama juustoke lähti matkaan ja illalla katoin meille kivan autopiknikin. Juustokkeita nautittiin Canberrasta mukaan lähteneiden ruisleivän, hapankorppujen ja näkkileivän kanssa – nam!

Gold Coastille saavuttiin seuraavana päivänä. Ei sykähdyttänyt ollenkaan. Korkeita taloja vieri vieressä – ei erottanut Kanariasta (vaikken siellä ole käynytkään, heh, mutta Aku sanoi niin (onko sekään..? :D )). Rakennustyömaita, katupölyä, teollista ja kaupallista. Ei mitään ”hei, mikä toi on - kivannäköinen!”. Mia vietiin hostellille ja me mentiin caravanparkiin, koko reissun ensimmäinen kerta. Illalla mentiin vegaaniseen ”Feed the earthlings”-nimiseen raflaan syömään pitsaa ja hampurilaista.

Käytiin rannalla vähän katsomassa täysi?kuuta. Jostain syystä (minä...) oli tunnelma vähän kireä kahden henkilön välillä. Käppäiltiin kaduilla etsien jotakin baaria/klubia, ja oltiin ihan, että missä kaikki on. Kadun varrella sattui olemaan pari pyörätaksia, joilta taidettiin kysyä, että onko täällä mitään. Yhtäkkiä oltiinkin Pablon kuskattavana ympäri katuja ja sitten hymyilytti kaikkia. Hauska columbialainen kaveri, joilta me tytöt saatiin molemmat poskipusut poistuessamme kyydistä. :)

Löydettiin Sincity-klubi, jonka ovella tajusin, ettei mulla ole papereita. Aku lähti niitä hakemaan Uber-taksilla. No, me siinä Mian kanssa istuskeltiin, kun eräs tyttöjengi käveli meidän ohi. Yksi niistä möläytti jotain typerää ja jäi katsomaan taakseen meitä. Me katsottiin takaisin ja oltiin hämmentyneitä, että mitä ihmettä se oikein päästi suustaan. No, tytötpä päätti naama yrmyinä tulla kovistelemaan meitä. ”What did you say?” se kiharapäinen kysyi multa. ”No, I was just confused since you said something weird to my friend” ”I said she looks like she's drunk” ”well she isn't” (ei oikeasti ollut) jne jne jne. Sillä oli korispelipaita päällä ja korkeat sukat jalassa. Se toinen oli sellainen pahis- spice girls- tytön näköinen ja se alkoi kunnolla urputtamaan ”you have a problem with my face? This is my normal face” (ajattelin: yea, well it could use some smile :DDDDD) ”Come behind the corner” ne sanoi meille. ” I don't wanna fight, that's not a solution” ”come behind the corner, you are scared” Mia: ”Well lets go behind the corner, come with me!” ”Mia, eieieieiei” Ja jotenkin ne tytöt silti liukeni paikalta sellaiset uhoavat teiniangsti-ilmeet kasvoillaan. Tilanne oli jotenkin epätodellinen. Mä luulin, että tollaista tapahtuu vain elokuvissa. Hauskaahan tässä oli se, että niitä oli varmaan 4-5 ja meitä oli kaksi. Ja me istuttiin koko tämän keskustelun ajan siinä puiston penkeillä. No, tekihän se mut vähän surulliseksikin, kun mietin, että miten niistä sellaisia ihmisiä on kasvanut. En tollaiseen oo aiemmin itse henkilökohtaisesti törmännyt...

Seuraava mieleenjäänyt scene oli se klubi. Mä en jotenkin sietänyt sitä. Naisbaarimikot ja naistarjoilijat olivat pukeutuneet pelkkiin alusvaatteisiin – sellaisiin hepeneisiin. Kivat miehille. Raivostuttava fakta oli kuitenkin se, että samoja töitä tekevät miehet olivat tavallisissa vaatteissa! Ei sillä, että musta kumpikaan näistä versioista olisi mitenkään mun mieleen (no, eipä noi paikat muutenkaan ole...), mutta se, että missä se hiton tasa-arvo sitten? Miksi tällainen asetelma? Käsittämätön. Mietin, millainenhan palkkaero miehillä ja naisilla siinä paikassa on – vai onko sellaista edes??? Jostain saatiin kuulla, että se paikka on jonkun mafian ylläpitämä tms. Mulla tuli sellainen fiilis, että mä olen nähnyt tarpeeksi Gold Coastia, että nyt kauas ja äkkiä.

R & A Australiassa: Sydney

Canberrasta matka jatkui kohti Sydneyä. Matkalla auto alkoi täristämään ärsyttävästi. Ensin vaihdettiin (=Aku vaihtoi) yhden renkaista, mutta se ei auttanut. Vielä toisen kerran jouduttiin vaihtamaan, ja sitten alkoi matka sujua toivotulla tavalla. Oltiin päätetty ajaa Sea Cliff Bridgen kautta, jonka Akun sisko oli bongannut somesta, ja laittanut kuvan siitä meille. Saavuttiin kyllä täydelliseen aikaan sinne, aurinko oli juuri laskemassa. Monet muut olivat myös tulleet ihailemaan kallion vieressä kulkevaa siltaa ja merimaisemaa.

Korkeuksista, mutkaisilta teiltä näkyi myös kivasti pikkukaupunkien valot ja rannat ihanasti. Niin lähellä jo kaupunkia oli hankala löytää yöpaikkaa, mutta löydettiin lopulta jokin parkkipaikka yönviettoa varten. 

Aamusta ajettiin Jannalin juna-aseman läheisyyteen, jätettiin auto siihen ja hypättiin junan kyytiin kohti Sydneyn ydintä. Me suunnattiin Akun kanssa oopperataloa ihmettelemään, ja Mia meni omia reittejään, koska oli jo kerran kaupungin nähnyt. Matkalla kohti oopperataloa, tuli joku J-E-S-U-S!kulkue, jotka lauloi ja antoi Akullekin sellaisen palmunlehtihommelin. Oli kiva turisteilla, ja kulkea kävellen kaupungilla. Toki tällaisena ihmettelijäpersoonana näin myös paljon sellaista, mistä en pitänyt, sillä sen kokoiseen kaupunkiinhan mahtuu aivan joka sorttista ihmistä. Harmissani seurasin, kuinka läjä ihmisiä valui Sealifeen ja sieltä ulos, ne onnekkaat kun saa viettää siellä vain niin kauan, kuin on tarpeeksi saanut viihdykettä... Ylemmän luokan kansalaiset, joista loisti välinpitämättömyys, kulutusjuhlakansa jne. No juu.

Käytiin kauppakeskuksessa haukkaamassa syömistä. Vegaaniruokapaikkoja olisi varmasti ollut vaikka ja mitä, mutta kun ei niistä tiedä ja etsiminen on aina oma hommansa, niin turvauduttiin ostariin – sieltä yleensä löytyy. Yhdestä ruokapaikasta vilisti ulos paniikissa oleva rotta. Voi surku, että säälitti sutiva poloinen! Useimmat ihmiset eivät sitä huomanneet, vaikka se puikkelehti pöytien ja tuolien välistä. Ruokapaikan tyypit jäivät katsomaan sen perään silmät pyöreinä. No, se oli selkeä, ettei siitä ainakaan tilattu evästä...

Käytiin katsomassa Darling harbouria joltakin sillalta ja sitten suunnattiin Bondi Beachille. Yleensä jengi menee sinne ihan biitsille, me saavuttiin iltahämärällä samaan aikaan, kun mielettömät ukkospilvet lähestyi niemen toiselta puolelta ja salamat välkkyi. Erilainen kokemus, mutta vaikuttava!

Kun Mia oli takaisin remmissä, lähdettiin juoksemaan kaatosateessa läheiseen baariin, jossa treffattiin sen toimittajaystävä. Käytiin vielä aasialaisessa syömässä, ja sitten suunnattiin takaisin autolle.

Ajeltiin vielä tunti pois kaupungista, jotta vältyttiin päiväsajan ruuhkat. Nopea oli Sydney-vierailu.

R & A Australiassa: Canberra

Canberraan saavuttiin torstaina 6. huhtikuuta. Menimme lounaalle Akun isotädille ja -sedälle, Aunelle ja Simolle, missä tavattiin heidän lisäksi myös Akun äidin serkku, Eeva. Lounaspöydässä oli myös ruisleipää, jota taidettiin jokainen reissulainen syödä useampi kuin yksi pala... Saatiin nähdä vanhoja valokuvia Australiasta ja myös Suomesta, joissa esiintyi monia sukulaisia, kauempia ja ihan niitä lähimpiä. Yksi niistä sattui juuri soittelemaan Suomesta Skype-puhelun ja kutsui meidät sinne aamukahville – tullaan! Lounaan jälkeen suunnattiin Eevan luo, jossa oli tarkoitus majoittua.

Pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme taas liikenteeseen. Eeva vei meidät Canberran puu-puutarhaan, kukkuloilla oli eri puulajeja (myös koivuja jossain päin!) järjestelmällisissä riveissä. Ylhäältä näkyi myös kaupungin tekojärvet, jotka toi Suomen mieleen. Yhteen metsään oli myös tehty kiva BBQ-paikka. Ilta-aurinko kurkki puiden välistä sinne, ja siitäkin tuli Suomi-ikävä!

Sitten ajettiin ylös Mount Stromlolle, jossa oli tähtitorneja, sellaisia pyöreäkattoisia. Kaukanalähellä oli suuri metsäpalo (tai metsän tarkoituksellinen poltto-operaatio?), josta nousi synkät, suuret savut, ja levittyivät kaupunkia ympäröivien vuorten huippujen ylle. Ne ja auringonlasku oli aika mielettömän hieno näkymä.

 

 

Siellä taisi olla joku tapahtuma alkamassa päätellen auto- ja ihmispaljoudesta. Niillä oli mukana aivan jäätävän kokoisia, kalliin näköisiä tähtientiirailuvälineitä, siis isompia kuin ne itse ihmiset olivat! Alueella oli myös ihmisiin tottuneita kenguruitakin mupeltamassa evästä massuihin, jotka eivät meidän poppootakaan karkuun lähteneet.

Pimeän tultua ajettiin vielä Black Mountainille, jossa oli Telstran puhelintorni. Mentiin hissillä korkealle huipulle, ja ihasteltiin kaupungin valoja sieltä. Puhelinmuseosta bongattiin myös Nokian kapula.

Seuraavana päivänä käytiin aamupäivällä ostoksilla kauppahallin tyylisessä paikassa, josta saatiin ostaa suomalaisia herkkuja, Marianneja, ruisnäkkäreitä yms. Tämän jälkeen lähdettiin jatkamaan edellispäivänä kesken jäänyttä turisteilua. Suunnattiin ylös eräälle näköalatasanteelle, josta näkyi sekä vanha, että uusi parlament house.

Sitten käytiin sotamuseossa, jossa vietettiin pidempi tovi. Se oli mielenkiintoista, mutta rauhaarakastajana oli myös tavallaan ahdistavaa ja surullista nähdä ja lukea niitä juttuja. Todentuntuiset äänet lentokonesalissa oli pelottavia. Säikähdin myös niitä vahanukkelentäjiä ja tarkkailijoita, jotka huomasin kurkkivan lentokoneista. Jäin tuijottamaan erästä ohjaamossa istuvan selkää, ja odotin, että kohta se kääntyy ja säikäyttää mut. Jatkoin matkaa, ja sanoin mielikuvitukselle, että rauha nyt...

Viimeisenä kävimme itse parlant housessa ja sitten suuntasimme syömään Banana leaf-ravintolaan.

Seuraavana aamuna oli meidän trion aika jatkaa matkaa kohti Sydneyä. 

R & A Australiassa: Yea ja Yarrawonga

Jolongista lähdettiin huhtikuun 2. päivänä aamusella. Päätettiin käydä Phillip Islandilla, koska siellä kerrottiin olevan pigviinejä, mutta infopisteellä selvisi, että niidenkin näkeminen maksaa, joten skipattiin se homma. Harmaa sää ei oikein inspannut meitä muutenkaan. Käytiin vähän kyyläämässä surffareita ja suklaatehtaalla ottamassa suklaapigviineistä kuvat. 

Sitten jatkettiin matkaa määränpäänä Yarrawonga. Matkalle osui pikkuinen söpö kylä, Yea, jonne ihan nimen puolesta täytyi jäädä. Oli jo pimeäkin, joten parkkeerattiin urheilukentän vieressä olevien vessojen lähistölle. Oltiin odotettu kovasti meidän illallista, joka oli seitantäytettyjä pitapocketeja. Mä siinä innoissani toista syödessäni huomasin, että kuulkaa kamut, nämä leivät on homeessa. Byyyh! Ei kuoltu kuitenkaan edes seuraavana päivänä. 

Aamupalan jälkeen lähdettiin käppäilemään ympäri Yeaa. Oli taas kivoja kahviloita ja putiikkeja. Käytiin joogapaikassa kysymässä sen päivän ohjelmistoa, ja sovittiin joogahetki sille iltapäivälle. Postitoimiston edessä sympaattinen vanhempi mies alkoi jutustelemaan australialaiseen tapaan kaikenlaista meidän kanssa. Lounas syötiin autolla ja neljäksi suunnattiin joogapaikkaan, jossa huomattiin että meidän kolmen lisäksi ei ollut muita osallistujia. Mutta kivaa oli! :D

Joogan jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Yarrawongaa, jonne saavuttiin illalla pimeällä. Matkalla nähtiin aika hieno näky, kun peltoja poltettiin. Aamulla nähtiin päivänvalossa, että minnepä oltiin tultu. Hieno paikka oli tosiaan, joen varrella. Naapurikaravaanin musta iloinen koira tuli kaveeraamaan meidän kanssa ja sotki mun kaikki vastaviikatut vaatteet, mutta mitenpä voisi sellaiselle siitä suuttua, kun oli niin söpö?! Itsehän minä siinä pihalla niitä aloin viikkailemaan... :D

Aku oli saanut idean, että vuokrataan vene ja otti asian hoitaakseen. Käytiin kaupassa ostamassa evästä järvelle ja siellä hämmennyin, kun kysyin Mialta ja Akulta, että eikö nää ois hyviä crackereita? Ja sitten joku random siinä vieressä sanoi suomeksi, että joo tosi hyviä! :D Kaksi suomalaista siinä. Venereissu oli kyllä aika tosi kiva, vaikka mä ensin vähän jänskämurjotin. Päästiin myös Mian kanssa molemmat ohjaamoon! Järvi oli Lake Mulwala, jolla pyörittiin (käytiin New South Walesin puolella veneellä!). Näyttäväksi sen teki järvestä kohoavat kuolleet puut, jotka jatkuivat oikeasti loputtomiin. Se oli aikoinaan ollut metsää, mutta padon takia siihen sitten tuli vesi, tai jotain tällaista.

Veneajelun jälkeen pyörähdettiin autolla myös New South Walesin puolella. Mä huomasin viereisellä golfkentällä maassa liikettä, ja nähtiin iso vanhuskilpikonna, jolla oli superpitkä kaula! 

Sitten vähän kiukuteltiin iltaan asti itse kukin (eli me kaksi toisillemme), mutta sellasta se joskus on. Ajettiin samaan paikkaan nukkumaan Murray-joen varrelle. Vessareissulla satuin kurkkaamaan sinne pitkän pöntön pohjaan ja eipä enää vessattanutkaan, kun pöntön pohja kuhisi valkoisia toukkia – YÄÄKKK!! 

Seuraava päivä taidettiin aika pitkälti vain posottaa autolla eteenpäin. Sen verran pysähdyttiin, että käytiin Alburyssa Aquatic centerissä. Oltaisi haluttu nähdä myös Snowy mountainsit, jonka vuoksi poikettiin reitiltä jonkin verran, mutta eipä niillä nyt olisi ollut edes lunta... :D Sopiva yöpaikka löytyi illan tullen Murrumbatemanista läheltä seuraavaa määränpäätä, Canberraa.  

R & A Australiassa: O´Briens Crossing ja Jolong

Perjantaina 31. maaliskuuta ajeltiin Ballaratista seuraavalle yöpaikalle hyvissä ajoin, joka oli O´Briens Crossing. Se on kyllä tähän astisista yöpaikoista mun lemppari. Aika pitkään sai ajella sellaista kapeaa, mutkaista ja mäkistä tietä taas, mutta se oli sen arvoinen. Alhaalla solassa joen varressa (joka oli kyllä valitettavasti sillä hetkellä kuivunut) jylhien kallioiden ympäröimänä oli niin sellainen olo, että nyt ollaan luonnon helmassa. Käytiin vähän käpöttelemässä jokea eteenpäin ja ihmettelemässä. Mä onnistuin tiputtamaan avaimet, mutta onneksi löydettiin ne.

Jo autossa, ennen kun oltiin tultu perille O´Briens Crossingille Akulle tuli tosi outo himo leipoa kakku... Sillä oli mukamas hyviä ideoita kakkupohjaan (kikherneitä, pähkinöitä ja kuivattuja aprikooseja), ja mä en vaan halunnut uskoa, että se on nyt tosissaan kun se niin virnuili. No, autolle päästyä kävelemisen jälkeen se alkoi blendailla pähkinöitä ja kuivattuja aprikooseja keskenään ja loihti meille kakun, jonka se vielä kuorrutti vegaanisella valkosuklaalla. Oli hyvää. Oikeesti.

Ballaratista oltiin ostettu kirpparilta 5 dollarilla Will&Grace-DVD tylsiä hetkiä varten ja Big W:stä (Tokmannin tapainen) löytyi vielä unelmien täyttymys Moderni Perheen 7. tuotantokausi, jota innoissamme oltiin alkamassa katsomaan, kun ei nettikään toiminut. Sitten tajuttiin, ettei tietsikassa oo levypaikkaa! Jäi sarjat katsomatta. Pelailtiin sitten Uunoa ja mä luin Bridget Jonesia Akulle ääneen. Relattiin. Parasta. 

Aamupäivästä käytiin taas pieni kävelylenkki heittämässä ennen lähtöä. Siinä joku mies tuli juttelemaan Akulle, ja kertoi käyneensä useita kertoja siellä, eikä joki ollut koskaan ollut kuiva ennen. Sinänsä harmi, mutta oli se silti hieno :)

Lähdettiin ajamaan kohti Jolongia, missä ystävämme Mia oli ollut heppojen kanssa töissä. Suunnitelma oli nukkua yksi yö siinä farmin pihalla ja sunnuntaina aloittaa matka kolmistaan. Aprillipäivän kunniaksi ajettiin hissukseen pihaan, ja juksattiin Miaa, että vaihdelaatikko hajosi, tilataan uus, ja sen tuloon voi kestää viikko, että me joudutaan nyt varmaan olemaan tässä vähän pidempi tovi. Mia alkoi jo selittämään työkavereilleen tilannetta, joten siinä vaiheessa oli pakko paljastaa, jotta suuremmalta hämmennykseltä säästyttäisiin. Käytiin illastamassa turhan kiireisessä, hienommassa intialaisessa ja vähän suunniteltiin tulevaa reissua. Sunnuntaina lähdettiin.