R & A Australiassa: Melbourne, Kilmore ja Ballarat

Keskiviikkona 29.maaliskuuta jatkettiin Mount Alexanderista matkaa aamupalan ja aamukävelyn jälkeen. Tarkoitus oli ehtiä Melbourneen acrojameihin Edinburgh Gardensiin ja oltiinkin hyvissä ajoin jo huudseilla. Melbourne oli jotenkin tosi syksyinen, halloweenmainen. Ajeltiin nyt ihan eri reittejä, kuin mitä oltiin aikaisemmin kuljettu. Pikkuisempia katuja, joiden varsilla omakotitaloja, ja niiden pihoissa risuisia puita. Muistutti yhdestä ruotsalaisesta noita-elokuvasta, jota pienenä jännittyneenä katsoin. Ei se ollutkaan noita se nainen. Eikun oliko...?

Suunnattiin lounaalle jo ennestään tuttuun ravintolaketjuun Lentil as anythingiin, mutta uuteen ”yksikköön.” Siellä saa maksaa omantunnon mukaan, joten siitä aika kiva mesta. Tämä paikka löytyi vanhasta nunnaluostarista, joka muodostui komeista, historiallisen näköisistä rakennuksista. Se oli todennäköisesti yliopistoalueen lähellä tai jopati yliopiston tiloja oli niissä rakennuksissa, joista tykkäsin kovin! Syödessämme Lentil as anythingissa ja katsellessamme sinne vyöryvää väkeä, Aku totesi, että: täähän on ku ois Outokummun tanssilinjalla. Totta, jengi oli värikästä, näytti taiteilijoilta ja kaikki halaili toisiaan!

Seuraavaksi suunnattiin postiin. Tässä vaiheessa voikin jo paljastaa, kun babyshowerit juhlittiin eilen, että sinne lähti paketti kohta syntyvälle pömppikselle. <3 Postin jälkeen oli vielä aikaa acrojamien alkuun, joten käytiin sitten Organic&Healthy-kahvilassa kahvilla ja smoothiella.

Acrojamit oli hitusen pettymys, kun oli niin vähän jengiä, ja oltiin uusia. Niillä oli omat jutut, ja ne oikeastaan enemmänkin hengaili. Ei ollut mitenkään tekemisen meininkiä.

Oltiin oltu yhteyksissä meidän auton edellisiin omistajiin matkan aikana. Isäntä Grant oli nukkunut pois helmikuun lopulla, kuten taisin kertoa muutama postaus takaperin, mutta ajateltiin, että olisi kiva tavata Grace. Vähän jännitti mennä tapaamaan leskeä, mutta vierailusta jäi oikein lämmin fiilis meille. Juteltiin kolme tuntia, naurettiin hirveästi. Grace puhui kauniisti parin yhteisistä ajoista ja reissuista, ja kertoi, minkälaisia yliluonnollisia juttuja oli Grantin kuoleman jälkeen kokenut. Ja ne oli kyllä, wau! Ja se miten Grace moiset tapahtumat oli ottanut, oli vaan niin hienoa. Grace kertoi myös, miten he olivat menneet suvun kanssa viettämään haudalle isännän syntymäpäivää, grillailleet ja juhlineet. Oli niin upeeta kuunnella - luulin, että tuollaista tapahtuu vain elokuvissa!

Venähtäneen vierailun jälkeen etsittiin väsyneinä yöpaikka, joka löytyi Mt Disappointmentilta. No, sinne kun ajeltiin, niin jo siinä ehti luulla, että tämä ajo jää viimeiseksi. Oli sellaista crossipyörille tarkoitettua tietä ja aivan jäätävän jyrkkää alamäkeä loputtomiin, että Akukin sanoi kauhistelevalle minulle, että hiljaa, keskityn. Lopulta selvittiin ehjin nahoin perille ja nukuttiin kymmenen tunnin makoisat yöunet. Aamupalan aikana sinne keskelle ei mitään karautti randomit neljä crossipoliisia. Yksi niistä ei totellut kieltokylttejä vessan luo johtavalla sillalla, vaan huristi kiireisesti pytylle kielloista huolimatta, heh...

Päätettiin lähteä vähän matkan päähän Melbsistä Ballaratiin. Navi vei meidät kivaa reittiä, jonka varrelle osui monta ihanan sympaattista kylää, joista yhteen, Kilmoreen, pysähdyttiin pyörimään jalan. Mä raahasin Akun pariin söpöön putiikkiin. Toinen niistä oli täynnä tyyliin jonkun kylän äitipiirin tekemiä käsitöitä: syötävää muovailuvahaa, vauvan purulelukaulakoru (tai se, mä en tiiä, äidit tietää?), soijatuoksukynttilöitä, yrttiteelajitelmia, vauvan leikkialustoja, carpe diem-tauluja, aakkospuupalikoita, ruokalappuja, vauvatyllimekkoja, hellehattuja... Siis kaikkea vauvoihin ja söpöön elämään liittyen. Mä löysin ihan mun tyyliset korvikset ja autotuoksun.

 Toinen putiikki oli sitten yhden näistä kylän äideistä pitämä askartelukauppa, jonka seinillä mainostettiin scrapbook-kursseja. Se oli sellainen iloinen kiharatukkainen nainen vauva sylissään siellä kassan takana. Yksi huonekaluliike houkutteli myös, mutta henkilökunta oli yrmeää ja hintalaput selittivät miksi (koska me ei näytetty rikkailta, I guess?). Lopuksi käytiin ansaitulla kahvilla kulmakahvilassa. 

Se kylä oli niin inspiroiva, että mun mielessä alkoi kehkeytyi taas tuhannen kerran uutta tarinan poikasta pikkuisesta kylästä, jossa on kova äitiyhteisö, rikkaita työmyyräfarmareita ja yksi filosofinen ulkomaalaistaustainen taksikuski.  

Auringon vielä paistaessa saavuttiin Ballaratiin. Se oli kivan oloinen kaupunki, ei liian iso, mutta ei sellainen pikkuruinenkaan. Käytiin vähän ostoksilla kirpparilla ja tavaratalossa sekä aquatic centerissä. Maksettiin hieman ekstraa, että saatiin käyttää "spa"ta, joka oli poreamme ja "sauna". Mä odotin jotain vähän hienompaa. Saunakin paljastui hallin sisällä steamroomiksi, mutta kyllä se lämmitti mukavasti. Pulikoinnin ja lämmittelyn jälkeen juotiin parkkiksella vielä iltateet ja sitten ajettiin lähistölle nukkumaan. 

R & A Australiassa: Takaisin tien päällä

26.maaliskuuta sunnuntai-iltana nostettiin vihdoin kytkintä Adelaiden Reynellasta. Oltiin tuohon mennessä siis asuttu vasta vajaa viikko autossa silloin tammikuussa, joten jo sitä innolla odotti, kun oltiin laitettu autoa entistäkin mukavammaksi ja näppärämmäksi matkailuun ja asumiseen. Tarkoitus oli ajaa sisämaata pitkin Adelaidesta Melbourneen keskiviikkoon mennessä. 

 Poikettiin nopeasti keskustassa hakemassa Akun jäähyväiskortti työpaikan kaverilta ”Torstilta” ja iltaruoaksi vegaaniset pitsat epäilyttävältä alueelta. Vegekana oli taas niin lihaisaa, että epäillen söin, mutta kyllä se ihan kasvipohjaista oli.

 Ajeltiin poispäin kaupungista ja yöpaikka löytyi Mt Compassista kaupan pihalta. Hurja tuuli kävi yöllä ja mua taas jännitti joka ikinen pihassa pyörähtävä auto. Tuulesta huolimatta oli myös aika tukalan kuuma, mutta tuli se uni jotenkuten.

 Aamusella herättiin, kun kaupan piha oli täyttynyt autoista, mutta tehtiin matalalla profiililla aamupala (= Aku leväytti kaurahiutaleet autoon, jotka siivoiltiin siitä sitten linnunruoaksi maahan, no-lo-a!) 

 Jatkettiin ajoa sateisessa säässä ja vaihtuvissa maisemissa. Keli kirkastui sittemmin ja pysähdyttiin Victor Harbouriin, jonka Granite Islandilla vierailtiin. Mua kauhistutti turistihuvi, jossa yksi heppa veti 50 ihmistä vetävää raitiovaunua saarelle siltaa pitkin. Se jäi vaivaamaan, mutta some selvensi hieman, millainen rotuheppa oli kyseessä + miten taakkaa kevennetään niin, että painoksi jää n. 80 kg. Silti ristiriitaiset fiilikset jäi sellaisesta... No, anyway. Me ei maksettu moisesta hommasta, vaan käveltiin siihen kykenevillä kintuillamme se 1,3km pituinen silta ja saavuttiin laiskempia nopeammin sinne. Mestaa mainostetaan pingviinien, hylkeiden, valaiden ja delfiinien avulla, joista nähtiin ei yhtäkään. Mutta saari oli silti kaunis ja oli mukava kiertää se rauhassa kävellen. Ei ollut liikaa turisteja, (kai ne heppakyydin ottaneet jäi vain asemalle istuskelemaan odottelemaan takaisinmenoa...?).

Kahden tunnin saarikierroksen jälkeen jatkettiin ajoa pitkiä teitä pitkin läpi pikkuisten kylien. Seuraava yöpaikka löytyi tien varresta truck stopilta Parillasta, joissa oli ilmainen suihku. Yö oli tällä kertaa ihanan vilpoisa, niin vilpoisa, että otin Akun uuden kirpparilöydön, lämpimän neulepuseron päälle ja uinuin onnellisena aamuun asti.

Parillasta ajettiin tiistaina n. 500 kilometriä. Viimeksi siis Melbourne-Adelaide väli taittui merenrantateitä pitkin tai läheltä sitä, tällä kertaa haluttiin ajaa sisämaata pitkin. Kasvillisuus vaihteli sielläkin. Tiet oli kapeita. Eläimiä ei mustien korppien lisäksi juurikaan näkynyt. Muutamia karjalaitumia ja söpöjä alpakoita ehkä alku-ja loppupäissä, mutta ihan keskellä ei. 

Yhdessä kohtaa löydettiin random villikurpitsoja (tai niin me luultiin) ja mä ihan innoissani otin yhden mukaan (saatiin läpsyköiden pohjat aivan täyteen petollisia piikkejä, jota sitten sai nyppiä pois). Suurin osa aussien suomalaisista oli kuitenkin sitä mieltä, että se oli syömäkelvoton paddy melon, joten jätettiin se yksilö lopulta matkasta.

Saavuttiin vihdoin iltapimeällä Mount Alexander parkiin yöksi. Muut pystytteli telttojaan, kun me vain hypättiin valmiiseen kotiin ja kokattiin ja mentiin nukkumaan. Näppärää! Tämäkin yö oli ihanan viileä. Aamulla herättiin auringonnousun aikaan aamukävelylle ja oli niin kivaa! Nähtiin paljon paljon kenguja ja pari wallabia ja tietty ihanaa Australian luontoa. Sisäinen pikku-Riina ajatteli, että se on Röllimetsässä, kun auringon säteet säihkyi puunrunkojen välistä. Oli vain sellainen kiva fiilis!

Piristyneenä ja hyvällä mielellä oli hyvä jatkaa matkaa! :) 

R & A Australiassa: Reynella, part 2.

Reynellassa majaillessa käytiin yhtenä iltana treffeillä Mai Kitchenissä. Syötiin alkupalaksi spring rollsit ja vegetable skrewerit satay- kastikkeen kanssa - mmm! Pääruoaksi Aku tilasi vegaanista "kanaa" joka oli aika säälittävä pikkumaissiversio. Ei lähelläkään kanaa. Mutta mun vege beef oli törkeen hyvää!  

En saanut mistään varsinaista työpaikkaa koko Adelaide-aikana, mutta tylsinä päivinä, kun Aku oli töissä ja mä selailin nettiä, innostuin vapaaehtoistyöstä ja sainkin paikan vinniesiltä eli Saint Vincent De Paul Societylta, jonka retail shopissa (kirpparilla) työskentelin. Ekana työpäivänä lähdin hyvissä ajoin pojottamaan bussipysäkille ja stressasin tapani mukaan "apua, kommunikointia bussikuskin kanssa". Työpaikalla kaikki otti mut hyvin vastaan, ja ne tykkäs musta siellä paljon. Aku tuli kotiin töistä raakakakkupalan ja oranssin kynsilakan kanssa, jotka se oli käynyt ostamassa Everything Veganista mun ekan työpäivän kunniaksi <3

Sinne se vei mut sitten seuraavana lauantaina. Shoppailtiin ihan mukavasti siellä, mutta ei hirveemmin mitään turhaketta? Suihkusaippua, dödö, protskujauhe, testiin ihanaa mantelifetaa (ei-turhake!!!) ja vegepekonia, hiusväri myöhempää käyttöä varten, hiuslakka Akun pehkolle... No, joo, ehkä vähän turhakkeita, muttaaa... :DD 

 Vegaanikaupan jälkeen suunnattiin syömään Nageviin niin lihankaltaiset pekoni-pihviburgerit että piti oikein keskeyttää syöminen ja varmistaa, että seinillä ja menussa luki varmasti 100% plant-based. Huh! Peta oli koonnut juuri Vegan ultimate guide, Adelaide- listan, (too bad!) joten etsittiin myös listalta löytynyt 24/7 LEIPOMO! Jossa syötiin berliininmunkki ja vadelmapommi kahvien kera. Noh, koska meillä oli herkkupäivä, niin illallahan pyöräytimme vielä itsetehtyä pitsaa neljä kappaletta. Oli niin pullamössötyttöolo että huhuhhh. Mutta olin niin iloinen ja kylläinen.

Seuraavana Aku tuli herättämään, että tuu aamupalalle. Ja se oli käynyt kaupassa, kun mä luulin että se lähti vain käymään hetkeksi vessassa... Ja sitten pöydässä oli vegaaninen egg and bacon breakfast. Oh my. Paras viikonloppu.

Maaliskuun alussa rohkaistuttiin ja huudeltiin Facessa, että akroillaan every now and then ja yhtenä sunnuntaina sitten järkättiin pikkuruinen akrosessio Vaughton Ovalilla muutaman uuden tyypin kanssa. Sen jälkeen vielä pari muuta kertaa saatiin sopimaan aikatauluihin erilaisilla kokoonpanoilla.

Sana kiiri meistä ahkerista nuorista Elvin (se rouva, jonka katos korjattiin) ystävälle Lailalle, jolla käytiin pesemässä ikkunat ja Aku sahasi muutamat palmunoksat. Seuraavana viikonloppuna kuskattiin Elvi tervehtimään vanhaa ystäväänsä (se ei uskaltanut itse ajella sinne päin isoja teitä, joten ystävykset olivat aina vain puhelimitse yhteydessä.) Aku korjasi edellisellä kerralla tutkimansa viallisen lampunkatkaisijan ja mä huuhtelin ja järjestelin uudelleen lasivitriiniin 274 erilaista shottilasia. Vanhat ystävät höpöttivät ja nauroivat. Oli kiva katsella sitä yhdessäoloa ja iloa. Kun me oltiin saatu askareet valmiiksi, Laila tarjosi ostamaansa Tia Mariaa. Se oli niin randomia, mutta hupaisaa. Jo kun oltiin poislähdetty Elvi kertoi, että Laila oli puhelimessa sanonut, että hän on niin onnellinen, että itkee oikein onnesta. Miettikää, miten vaivattomasti saa iloa vanhemmille ihmisille tuotettua!  

Viimeisinä työpäivinä Vinniesillä pyysin kaikkia työkavereita kirjoittamaan positiivisuuslaput meidän positiivisuuspurkkiin. Olin myös leiponut tuplasuklaakakun (vegaanisen tietty! ;) ), joka sai hyvät arvostelut. Tiistain työporukassa oli lisäkseni Cathy Irlannista, Joanie Jenkeistä, Janet Englannista ja parina paivänä Francis, sekä molempina työpäivinäni sellainen "bestis" Glenys.

Keskiviikon porukkaan kuului mun lisäksi Julie Uudesta-Seelannista, Glenys ja Lynn ja vikana päivänä myös Alice. 

Vinnies oli yksi parhaimmista kokemuksista ja muistoista ainakin tähän mennessä Australian reissusta. Ihmiset oli hirmu kivoja ja ne piti musta myös kovasti - niin kovasti, että viimeisenä päivänä sain niiltä pehmokoalan joka nimettiin tietysti Vinnieksi, sekä kortti lämpimillä viesteillä kaikilta ja tosi hyvän työtodistuksen. Niin ja tietty, ihan sikana HALPOJA vaatteita. Aikuisten vaatteet maksoi 2 dollaria, mutta mä sain vielä henkilökunta-alennusta, ja sitten jos sattui löytämään kivoja vaatteita silloin, kun oli joku spesiaalitarjous, että kesävaatteet 1 dollaria, niin siitäkin vielä puolet pois! Ja sitten Glenys sanoi, että kyllä sä voit ottaa jotakin ilmaiseksi, käytät kuitenkin vapaa-aikaasi täällä työskennellen. Löysin mm. Akulle uudet käyttämättömät työhousut, tilavan tekonahkalaukun, repun, paitoja, mekkoja, housuja... Siis ihan liikaa kaikkea. 

No juu, Reynellassa suuri osa ajasta meillä kului myös auton laittoon, mutta se olkoon täysin oma postauksensa sitten myöhemmässä tulevaisuudessa!