Riina ja Aku Australiassa: Tintinara 19-20/01/2017

Herättiin uuteen päivään ja aamupalan ja tiskailun jälkeen päätettiin käydä viereisessä uimahallissa, jossa oli myös ulkoaltaita. Ja, noh... "sauna". Oltiin ihan innoissamme ensin siitä, mutta sitten kun mentiin sisään niin se oli sellainen poissaolollaan loistavalla kiukaalla varustettu lämpöhuone, jonka seinällä oli kyltti täynnä sääntöjä. Painettiin on/off-nappulasta. Valot syttyivät päälle. Surkuhupaisa kokemus. Puolilämpöisinä luovutettiin ja siirryttiin ulkoaltaille. Vaikka aurinko paistoi, niin ei se nyt hirmu lämmin sää ollut. Treenattiin Akun kanssa uutta nostoa ja hartioillaseisontaa, joka nyt sujuu jo ihan kuivallakin maalla. :)

Lounaan jälkeen lähdettiin hetkellisesti eri teille: me käytiin Akun kanssa etsimässä tietullilaitetta, jonka nimeä en muista, ja Mia meni hoitelemaan omia asioita. Treffattiin myöhemmin kaupan edessä ja ostettiin viikonlopun kunniaksi herkkuja, kaikkea rasvaista ja sokerista, nam nam! Hypättiin autoon ja jätettiin kaupunki taakse. Siinä istuskeltiin ja ajeltiin. Joku sanoi ääneen ajatuksen "mä luulin, että oltais menty vielä takasin sinne camping-alueelle ja jääty vielä toiseks yöks, kun oli niin kiva paikka." Ja sitten jokainen totesi vuorotellen, että "niin mäkin." "Miks me sitten lähdettiin?" Jaa-a. Ihme tyyppejä.
 Ylitettiin Victorian osavaltion raja ja siirryttiin South Australian puolelle. Oli jotenkin hienompi (en tiedä johtuiko auringosta, jota ei sinä päivänä pahemmin siellä Portlandissa näkynyt) ja kuumempi! Siihen mennessä oltiin nähty pientareilla tosi paljon kuolleita eläimiä. Kaksi ihan onneksi elävää emua juoksi yhden äkkisältään katsottuna hyvin suomalaistyyppisen metsän laidalla, mikä oli komea näky. Kuunneltiin Mielensäpahoittajaa, ja naurettiin sen jutuille. Pysähdyttiin tien viereiselle Father woods parkille, jossa ihmeteltiin veistoksia ja vaihdettiin kuskia ensimmäistä kertaa. Akua vähän pelotti, kun päästettiin Mia rattiin... Mutta elossa selvittiin, vaikka se kerran päästikin kädet ratista, kun yksi pahainen pikkulintu lensi vähän lähempää :D

 Ilta alkoi pimetä, eikä oltu niin hämärällä aiemmin ajeltukaan. No, nyt ajeltiin. WikiCampsista löytyi Tintinara-kylän camping-alue, jonka puiden alle parkkeerattiin. Jotenkin siinä taas kävi niin, että Aku oli siellä hellan ääressä, kun me Mian kanssa ihasteltiin aivan järjettömän hienoja salamoita, jotka oikeasti tuntui piirittävän koko Tintinara-kylän. Yksi salama valaisi koooooko taivaan. Se oli niiin upeeta.
 Aamulla Mia: "Missä se Snickers-smoothie on?!". Oltiin illalla puhuttu meidän perinteisestä lauantai-aamun starttaajasta, josta Mia oli varmaan nähnyt koko yön unia ja epätavallisen aikaisin sitten päätti meidät herättää aamupalan laittoon. Nam nam, oli hyvää. Mä en oikein tiedä mikä se mesta siinä vieressä oli, mutta tuntui, että oltiin Jimin jossain rekkakuskit-ohjelmassa, kun siihen tuli aina vähän väliä sellaisia jäätävän kokoisia ja jylhän näköisiä rekkoja tuomaan lastejaan tms. Tiskattuamme vessan vieressä olevan semi-epäilyttävän hanan vedellä Mian kanssa, jumahdettiin juttelemaan tulevaisuudesta ja ammateista. Lounaan jälkeen (vasta) päästiin starttaamaan matka kohti Adelaidea.