R & A Australiassa: Reynella, part 1.

Saavuttiin tänne Reynellaan Maijan, Eskon ja Buffy-koiran luokse tiistaina 24. tammikuuta. Saatiin lämmin vastaanotto ja tuli tervetullut olo. Meitä oli jo odoteltu! Juteltiin meidän reissusuunnitelmista, meistä ja Eskon Australian matkasta vuonna -59. Siitä asti se on täällä asunut, eikä esimerkiksi tiedä, mitä "moka" tarkoittaa. Mutta muuten ihan sujuvaa suomen kieltä taitaa. Asetuttiin taloksi ja tutustuttiin talon väkeen. Meille oli laitettu peti valmiiksi talon takapihalla olevaan huonerakennukseen, joka oli kokonaan meidän käytössä.
 Keskiviikkona Aku pääsi innoissaan asentamaan meidän vanin katolle tulevia aurinkopaneeleita, josta Eskon sisäinen pikkupoika innostui, ja ne kaksi laitteli niitä sitten ja suunnittelivat täpinöissään. Aku korjasi täällä myös nokkelana nuorena miehenä Eskon peltikaton ja ajoi nurmikon. Kyllä pisteet vain nousi nousemistaan...

Sillä viikolla myös Maijan pikkuserkku Elvi kävi kylässä täällä ja mekin käytiin porukalla Elvin luona. Hirmu herttainen ja touhukas tyyppi, jonka katosta ollaan tässä korjailtu.
 Ekana sunnuntaina päätettiin poistaa ennakkoluulot pihviä rakastavalta Eskolta kasvisruoan suhteen ja tehtiin koko poppoolle seitanpihvejä, sipuli-paprikakermakastiketta ja Jamie Oliverin gravya, lohkoperunoita ja bataattiranskiksia. Kyllä oli ihmettelyä Eskolla pihvien kanssa. Kyllä maistui. Kyllä ottivat molemmat vielä lisää. Eikö tämä oikeasti ole lihaa? No ei ole. Jauhoja vaan. Kyllä söisi Esko vaikka joka päivä, jos joku hänelle vaan tekisi.

Yhtenä iltana käytiin Moana Beachilla, jonne saa ajaa autolla, siis ihan siihen rantaan, ja jengi viettää siellä tyyliin koko päivän. Toisella rannalla käytiin tekemässä akroa, jonka jälkeen jäätiin katsomaan, kun aurinko meni horisontin taakse. Eikä tullut heti mieleen, milloin, josko koskaan, oon niin tarkkaan sitä tiiraillut.

 Helmikuun alussa jäätiin talon- ja koiravahdeiksi, kun Esko ja Maija lähti Murray Riverille vajaaksi viikoksi houseboatille. Siinä torstaina maalattiin niiden perävaja.

Lauantaina käytiin Eskon ja Maijan tuttavanuoriparin, Annukan ja Chrisin kanssa Bowdenissa, joka oli sellainen eräänlainen, öö, torirakennus/ruokakojurakennus tms. Se on vain viikonlopun päivinä auki. Ne oli ikäänkuin jonkintyyppiset markkinat, jossa oli vähän kaikkea. JA IHAN SIKANA KAIKKIA VEGAANIJUTTUJA. Ostettiin Milkless Cheesestä pinaatti-artisokkajuustoa ja juotiin Chrisin tädin kahvilassa, Beach organicissa kurkumalattea ja jääkahvia. Illalla pidettiin kahden kesken BBQ. Hiustenväri tummui näiden kahden päivän välissä, huomaa kuvista!

Siinä sitten huomattiin, että kun täällä nyt ollaan lojuttu, niin voisihan sitä vaikka töitä hakea, jos meinattiin tässä jokunen tovi majailla. Aku saikin sitten töitä handymanina, eli huoltomiehenä keskustammasta eräästä huoneistohotellista. Vähän kyseenalasta toimintaa välillä niiltä pomoilta, mutta kyllä ne sen verran Akuun rakastui, että vei sen katsomaan V8-juttuja, kun se korjasi pomon autonkin. Akulla on työkaverina Dave, jonka kanssa niillä on aina hauskaa töissä ja saksa?lainen Torstein tms. jonka kanssa se kävi kaljalla ja Torstein vislaili ohikulkeville miehille. Ei se Akua oo kai onneksi yrittänyt :D Kiva tyyppi vissiinkin, saatiin nimittäin siltä ILMAISET PYÖRÄT.
 Mulle työnhaku aiheutti hirveetä stressiä ja ahdistusta, kun joka hemmetin ilmoituksessa oli pitkä lista mitä tulevalta työntekijältä vaaditaan, ja mieluiten kokemusta tästä tästä ja tästä ja ikää saisi olla korkeintaan 18. Ja sit jos olis vielä tämä ja tämä, ja oot sit valmis myös tähän ja tähän. Ja vähintään näin kauan pitää olla. Ei napannut mistään. Mutta tarinalla on onnellinen loppu, siitä lisää myöhemmin.

Juu, sit ollaan kuntoiltu jonkin verran, takapihajumppaa ja powerkävelyitä. Enemmän ja vähemmän olen itekseen joogaillut tai venytellyt, kun Aku on ollut töissä. Buffya käytetty silloin tällöin iltakävelyillä. Elvin katosta korjailtu. Poseerattu töyhtöhyyppätovereiden kanssa - katso tarkkaan Akun taideposeerauskuvaa!

Josko siinä olisi tämän postauksen kuvapläjäys. Seuraavassa lisää! 

R & A Australiassa: Adelaide part 2, 22-24/01/2017

Ei jaksettu alkaa siinä aamusella tekemään aamupalaa, vaan kilautettiin Mialle, että loikipas itsesi tähän autolle sieltä hostellista ja suunnataan aamupalalle Cherrydarlings bakehouseen. Ja että menikin läskiksi! Kysyin tiskin takana olevalta kassatyypiltä, että onko nää kaikki täällä oikeasti vegaanista ja se vastasi, että on. Noniin, sitten! Mitäs otetaan, mä hieroin jo kämmeniä yhteen ja ihastelin kakkuja ja piirakoita vitriineissä. Valittiin carbonara ja cheeseburger piet, CROISSANTTI, josta olin haaveillut KAUAN!!, lime "milk"shake, peanut butter cheesecake ja mulle tietty soijalatte ja Akulle long black. Mia otti tyyliin pelkän milk shaken.

Tyytyväisinä otettiin pikku ruokalepo vanin takana ja suunnattiin sitten kun kykeni McDonaldsiin ilmaisen wifin perässä. Hörpittiin kivennäisvettä ja sometettiin kuin mitkätki apsiteinit. Sen jälkeen palattiin takaisin Garden Islandille, kun se sattui olemaan sellainen mukavan rauhaisan oloinen hengailupaikka. Pelattiin Uunoa, lepäiltiin ja kirjoitettiin positiivisuuslaput. (Aloitettiin vuoden alussa sellainen positiivisuuspurkki, jonne pitää n. viikon välein kirjoittaa lapulle jokin positiivinen asia kuluneesta ajasta. Sitten reissun päättyessä vuoden lopussa saadaan avata ja lukea ne - ei siis tiedetä, mitä toinen on esim. kirjoittanut, ellei olla yhdessä kirjoitettu yhteistä. Tähän kerätään myös matkan varrella tapaamilta ihmisiltä lappuja, joten kiva sitten lukea Suomessa, että ketä tavattiinkaan, ja mitä kivaa niitten elämässä sillä hetkellä oli :).) Lappujen jälkeen innostuttiin akroilemaan, ja Mia oli hyvä oppilas. Hienosti lensi!

Alkoi taas päivä taittua iltaan ja me lähdettiin Akun kanssa ajelemaan pois kaupungista. Nähtiin matkalla monta pelikaania yhden skeittiparkin viereisellä alueella. Saavuttiin isolle parkkialueelle, jossa oli Launeen perhepuistoa vähän muistuttava lasten leikkipaikka. Ja voin muuten kertoa, että sen näköiset oli vessatkin.. Huhhuh. Joo. Kierrettiin se alue kävellen ja löydettiin kukkulan takaa hauska merirosvolaiva. Laskuvesi oli paljastanut merenpohjaa rannalta.

Kokattiin autolla ja siinä iltasella alkoi yhtäkkiä tulla aivan sairaan paljon hyttysiä joka tuutista! Ovet ja ikkunat pysyi meillä visusti kiinni, ja se oli tuskaista, sillä oli vielä lisäksi ihan sairaan kuuma! Siinä lähemmäs keskiyötä saatiin tarpeeksemme ja päätettiin ajaa keskustampaan itikoita karkuun. Nukuttiin kirjaston lähellä jollain randomparkkipaikalla, jonka viereiseen vessaan sai juosta vasta aamulla, koska nekin oli lukossa, niinkuin monet muutkin julkiset vessat öisin täällä. 

 Maanantaina satoi vettä. Musta se oli kiva. Tulee jotenkin ihana koti-Suomi mieleen kun on synkkää ja "masentavaa"! Mutta musta se sade on myös puhdistavaa. Raikastavaa. Lähdettiin etsiskelemään vesipistettä ja ajeltiin ristiin rastiin, kun nämä WikiCampsin ilmoittamat vesipisteet oli sellaisia juomapisteitä, josta sai hörppiä nappia painamalla. Ei niillä jerrykannuja pahemmin täytelty. Mua kiukutti (taas) ja olin ihan nuutunut ja päätäkin koski. Nähtiin kuitenkin ihania koiria koirapuistossa, jonka vierellä yksi näistä vesipisteistä oli, ja siellä näin myöskin kolmijalkasen koiran, joka kyllä vilisti menemään ihan niiden muiden tavoin! <3 

 Suunnattiin On The Runille kahvinhakureissuun, että mä vähän virkoaisin. Kyllä se auttoi. Mia hälytti meidät apuun, kun Ubertaksi oli ajanut sen ihan väärälle puolelle kaupunkia sen lääkäriin. Täällä on sikäli hölmö, kun kaupungissa voi olla sama kadun nimi, mutta se on vaan eri alueella. Vähän kun esim. Lahdessa on Metsäkangas, Kärpänen, Laune yms. niin täällä on ne vähän suuremmassa mittakaavassa. Ei täällä (kai) kukaan sano, että asuu Adelaidessa, ellei asu ihan keskustassa, ja postikin tulee justiin sen alueen perusteella, vaikka ollaankin Adelaidessa. Mekin asutaan tällä hetkellä Reynellassa. Mutta joo. Kuskattiin Mia sitten onnistuneesti Mile Endiin (josta ensin mentiin Miaa hakemaan kun oltiin itsekin ihan sekaisin, että kummalla alueella se nyt on ja missä sen pitäisi olla). Odoteltiin sen aikaa, kun se oli valmis ja käytiin sitten yhdessä taas hakemassa sen päivän toiset kahvit OTR:lta. (Mia litki taas joku neljä tuntia sitä sen kahviaan. En voi käsittää.) 

Ajettiin parkkiin jonkun asuinkadun päähän, jossa me siivottiin ja järkättiin Mian kanssa ja Aku kokkasi. Oli kivaa hengailla taas kiireettömästi. Vietiin ruoan jälkeen Mia taas hostellille ja ajettiin itse yhden huoltsikan viereiselle kadulle nukkumaan. Yöllä sitten huomattiin, ettei se ollutkaan 24h-huoltsikka, ja Aku oli ihana kun suostui ajamaan toiselle huoltsikalle keskellä yötä, että mä pääsin vessaan. 

Tiistai-aamuna käytiin Aquatic centerillä toiseen kertaan suihkussa (tällä kertaa olikin ärsyttävä henkilökuntatyyppi, kun ei suostunut päästämään meitä pelkästään suihkuun, toisin kuin viime kerralla oli 3 dollarin hintaan pelkkä suihku.) No, maksettiin muristen 8 dollaria pelkästä hemmetin suihkusta. Jos olis ollut edes uikkarit matkassa, oltais tietty käyty katsastamassa koko center, mutta ei. No, tulipahan puhdasta. Vietiin Mia lentokentälle ja sitten suunnattiinkin mun semi-sukulaisten luo, joita ei oltu ikinä nähty, eikä edes itse asiassa tiedetty niistä, ennen kuin iskä sai tietää, että täällä meillä sellaisiakin tuttavia on, ja informoi mua. Siitä lisää myöhemmin!

R & A Australiassa: Pizzantäyteinen Adelaide 20-21/01/2017

Adelaideen vievä tie oli hieno. Oli todella jyrkkiä mäkiä laaksojen läpi ja yli, oli kallioita ja puuttomia mäkiä ja kukkuloita. Ajettiin superleveän Murray Riverin yli Swanport Bridgeä pitkin. Lähestyttiin pikkuhiljaa Glenelgiä, josta Mia oli buukannut itselleen pariksi seuraavaksi yöksi hostellin. Istuttiin järkyttävän pitkissä ruuhkajonoissa vailla kiirettä, kunnes lopulta hurautettiin aika kivan hostellin eteen. Se oli sellainen valkoinen korea rakennus, josta tuli vähän Amsterdamin rakennukset mieleen. Huoneet sisällä oli korkeita ja mun mielestä ihan kivoja. Ainakin sillain ulkopuolisen silmin. Muuten tuo kimppahuonehostellielämä ei oikein houkuttele. (Melbournessa meillä onneksi oli oma huone, ja luojan kiitos, että oli, hirveä meininki suurimmalla osalla jengiä).
 Käytiin vielä yhdessä syömässä Goodlife organic pizzassa Jetty Roadilla, joka oli eloisan Glenelgin pääkatu. Kovin kiireinen paikka, ja nuorehkot tarjoilijatytöt vaikutti kaikesta tekopirteydestä huolimatta melko kireiltä. Vaikka ainut vegevaihtoehto olikin tylsältä kuulostava kirsikkatomaattipitsa, se oli yllättävän mehukas! Siihen sai vielä vegejuuston lisäksi (mikä oli outoa, että sellaiseen oltiin panostettu, mutta itse pitsavaihtoehtoja ei juurikaan ollut, lol.), mutta sitä oli aika nuukasti..

 No juu. Illemmalla ajettiin Akun kanssa Port Adelaideen päin ja tykästyttiin kyllä tähän kaupunkiin. Pohdiskeltiin, että johtuiko se siitä, kun nyt oli oma auto ja pääsi näppärämmin joka paikkaan. Joka tapauksessa tultiin siihen tulokseen, että Melbourne oli paljon kiireisempi, ja Adelaide enemmän näille pikkukylien kasvateille sopivampi. Ajettiin GTA:ta muistuttavan teollisuusalueen läpi, jossa oli sellaisia toimintaelokuvien loppuscenejen takaa-ajo-/taistelukohtauksien rahtikontteja. Päädyttiin Garden Islandille veden äärelle ja todettiin nukkumaan käydessä, että onpa kummallista kun ollaan kahdestaan - oli niin epäsäätämistä! Ja hiljaista. Vartioauto tuli myöhään laittamaan paikan vessat lukkoon ja me tehtiin siitä jännittävä tapahtuma ja kurkittiin varovasti verhoista. (Ei oltu ihan varmoja, saiko siinä olla yötä.) No jännittävähän siitä tuli, kun se vartioauto pysähtyi poislähtiessään siihen meidän kohdalle. Ovi kävi ja kohta kuului "helou?". Meidän vanin verhot pysyi visusti kiinni, piileskeltiin vain. Ja kohta se sitten lähti. Vielä vähän myöhemmin parkkipaikalle ilmestyi kissa, jota niin olisi tehnyt mieli käydä paijaamassa, kun ihmettelin, että eikai tässä ihmisiä asu lähellä, että mikä ihmeen kisse se sinä olet, mutta en mennyt. Ja vielä väähän myöhemmin tuli jotain möliseviä teiniraggareita autoineen siihen, ja mua vaan pelotti. OLIPA JÄNNITTÄVÄ ENSIMMÄINEN YÖ, niinkun kaksistaan autossa ja Adelaidessa.
 Aamulla ihmisiä tuli jo siihen ajoissa kajakkeineen ja lähti siitä sitten reissuihinsa. Me syötiin aamupala ja suunnattiin sitten biitsille, jossa treffattiin taas Mian kanssa. Kuunneltiin Eppuja, syötiin sipsejä ja bongattiin suomalainen tyttö, joka puhui vieraskieliselle kaverilleen ja siitä aksentista vain huomasi. Ja ulkonäöstä. Ja kohta se opetti sille kaverilleen jo suomea. Lounas kokkailtiin meidän autolla joen varrella kolmistaan taas ja sitten lähdettiin käymään Salvos Storesissa, eli pelastusarmeijan kirpparilla, josta hups keikkaa, löysin seitsemän vaatetta hintaan 28 dollaria, elikä n. 19 euroa.

Iltasemmalla hörpittiin siinä joen varrella vähän viiniä ja suunnattiin ihan liian myöhään syömään. Ainut paikka, joka suostui enää ottamaan meidät sisään kellonajan takia oli törkeen hintanen Strand cafe & restaurant, jonka asiakaskunta näytti koostuvan veneenomistajista ja Maria Montazameista. Eli todella hyvin sulauduttiin joukkoon. Kiireiset tarjoilijat sössi vielä mun gluteeniton-juustoton pitsan kanssa, ja toi ensin kurpitsapitsan mozzarellalla, jonka saatuani eteeni tokaisin tarjoilijalle, että what is this? Kohta se toi mulle pahoitellen uuden pitsan ja käytettiin möhläys hyväksi ja pyydettiin mulle tietenkin ilmainen mojito. Mutta se pitsa. Ooh! Kurpitsaa pitsassa! Tämä meni suosikkilistan huipulle! Maukasta, mmm!!

 Syönnin jälkeen suunnattiin keskustampaan hulinoimaan, mutta mua alko jo väsyttää. Kerrankin kun eksyttiin sellaiseen mestaan (Casablabla - multicultural joku), missä soi ehkä kaikki maailman parhaat tanssilattaribiisit, mua väsytti. Ja siis pelkkiä lattareita, ei yhtäkään jumputijumputia!!! Ja sitten vain murjotin. Tyttö halusi nukkumaan. Käytiin me kerran Mian kanssa vähän jammailemassa siellä 40-60-vuotiaden jammailijoiden seassa ihan naurettavan kokoisella tanssilattialla. Aku löysi zimbabwelaista juttuseuraa. Kohta kuitenkin otettiin illan kolmas uber-taksi sille samalle joen varrelle, jossa nukuttiin joten kuten ja herättiin sunnuntaihin.

Riina ja Aku Australiassa: Tintinara 19-20/01/2017

Herättiin uuteen päivään ja aamupalan ja tiskailun jälkeen päätettiin käydä viereisessä uimahallissa, jossa oli myös ulkoaltaita. Ja, noh... "sauna". Oltiin ihan innoissamme ensin siitä, mutta sitten kun mentiin sisään niin se oli sellainen poissaolollaan loistavalla kiukaalla varustettu lämpöhuone, jonka seinällä oli kyltti täynnä sääntöjä. Painettiin on/off-nappulasta. Valot syttyivät päälle. Surkuhupaisa kokemus. Puolilämpöisinä luovutettiin ja siirryttiin ulkoaltaille. Vaikka aurinko paistoi, niin ei se nyt hirmu lämmin sää ollut. Treenattiin Akun kanssa uutta nostoa ja hartioillaseisontaa, joka nyt sujuu jo ihan kuivallakin maalla. :)

Lounaan jälkeen lähdettiin hetkellisesti eri teille: me käytiin Akun kanssa etsimässä tietullilaitetta, jonka nimeä en muista, ja Mia meni hoitelemaan omia asioita. Treffattiin myöhemmin kaupan edessä ja ostettiin viikonlopun kunniaksi herkkuja, kaikkea rasvaista ja sokerista, nam nam! Hypättiin autoon ja jätettiin kaupunki taakse. Siinä istuskeltiin ja ajeltiin. Joku sanoi ääneen ajatuksen "mä luulin, että oltais menty vielä takasin sinne camping-alueelle ja jääty vielä toiseks yöks, kun oli niin kiva paikka." Ja sitten jokainen totesi vuorotellen, että "niin mäkin." "Miks me sitten lähdettiin?" Jaa-a. Ihme tyyppejä.
 Ylitettiin Victorian osavaltion raja ja siirryttiin South Australian puolelle. Oli jotenkin hienompi (en tiedä johtuiko auringosta, jota ei sinä päivänä pahemmin siellä Portlandissa näkynyt) ja kuumempi! Siihen mennessä oltiin nähty pientareilla tosi paljon kuolleita eläimiä. Kaksi ihan onneksi elävää emua juoksi yhden äkkisältään katsottuna hyvin suomalaistyyppisen metsän laidalla, mikä oli komea näky. Kuunneltiin Mielensäpahoittajaa, ja naurettiin sen jutuille. Pysähdyttiin tien viereiselle Father woods parkille, jossa ihmeteltiin veistoksia ja vaihdettiin kuskia ensimmäistä kertaa. Akua vähän pelotti, kun päästettiin Mia rattiin... Mutta elossa selvittiin, vaikka se kerran päästikin kädet ratista, kun yksi pahainen pikkulintu lensi vähän lähempää :D

 Ilta alkoi pimetä, eikä oltu niin hämärällä aiemmin ajeltukaan. No, nyt ajeltiin. WikiCampsista löytyi Tintinara-kylän camping-alue, jonka puiden alle parkkeerattiin. Jotenkin siinä taas kävi niin, että Aku oli siellä hellan ääressä, kun me Mian kanssa ihasteltiin aivan järjettömän hienoja salamoita, jotka oikeasti tuntui piirittävän koko Tintinara-kylän. Yksi salama valaisi koooooko taivaan. Se oli niiin upeeta.
 Aamulla Mia: "Missä se Snickers-smoothie on?!". Oltiin illalla puhuttu meidän perinteisestä lauantai-aamun starttaajasta, josta Mia oli varmaan nähnyt koko yön unia ja epätavallisen aikaisin sitten päätti meidät herättää aamupalan laittoon. Nam nam, oli hyvää. Mä en oikein tiedä mikä se mesta siinä vieressä oli, mutta tuntui, että oltiin Jimin jossain rekkakuskit-ohjelmassa, kun siihen tuli aina vähän väliä sellaisia jäätävän kokoisia ja jylhän näköisiä rekkoja tuomaan lastejaan tms. Tiskattuamme vessan vieressä olevan semi-epäilyttävän hanan vedellä Mian kanssa, jumahdettiin juttelemaan tulevaisuudesta ja ammateista. Lounaan jälkeen (vasta) päästiin starttaamaan matka kohti Adelaidea.

Riina ja Aku Australiassa: Portland 18-19/01/2017

Yön yli nukuttuamme laitettiin auto taas matkavalmiuteen ja lähdettiin ajamaan kohti Portlandia. Se oli jo oikeasti aika kivan oloinen kaupunki! Kierreltiin katuja kävellen ja poikettiin kirpparille, josta sain puhurisäähän sopivat kaksi neuletta. Löydettiin hirmu sympaattinen, ihana, vanhassa talossa oleva galleriakahvila Tea Tree Gallery, jossa oli mukava, sellainen tosi kiltin näköinen nuori mies, vähän pyöreä ja kiharatukkainen, joka oli hirmu avulias ja ystävällinen, kun kaksi kolmasosaa meidän matkaseurueesta oli ns. ruokavammaisia. Siinä talossa oli sellaisia pikkuhuoneita, ja kapeiden käytävien seinillä kivoja värikkäitä taideteoksia, tauluja ja roikkuvia hässäköitä ja sen sellaisia. Ihana, ihana paikka!

 Käytävillä kuljeskellessamme Mia havaitsi yhdessä huoneessa suomalaisia. Me supatettiin siinä sitten, että "ai suomalaisia?!" "ootko varma?!" "joo joo, ne katto meitä sellain, että tajuu mitä me puhutaan!" tai jotain tuohon suuntaan ja sitten aina, kun kuljettiin siitä ohi, niin kikatettiin ja ujosteltiin. Eihän suomalainen suomalaiselle voi ulkomailla tervehtiä. Pahintahan se on jos esim. lähdet Phuketiin ja sitten uima-altaalle tulee ne toiset suomalaiset, ja koitat olla puhumatta ja piilottelet sitä Remeksen kirjaa, ettei tarvitsisi kommunikoida. Eli joo, ei me niille reippaasti tervehditty, kaikki vähän hämmentyneinä irvisteli vain siinä ohitse kulkiessa. Hauska juttu oli. Asetuttiin yhteen kivaan huoneeseen, jossa Utelias Riina sai paljon ihmeteltävää delfiinitauluista simpukkamobiileihin. Kohta se hellyyttävä nallekarhumainen työntekijä toi meille kahveja ja leivosta. Riina jäi ilman, mutta soijalatte oli hyvää ja kahvikupit kauniita! 

 Kahvitteluhetken jälkeen löydettiin autolle paikka urheilukentän ja uimahallin viereiseltä camping-alueelta. Aku pääsi vihdoin salille ja me mentiin Mian kanssa vetristelemään urheilukentälle matkailun kangistamia kehojamme joogan merkeissä. Alkuillasta nuoripari sai aikaan jo kinan, kun tämä neiti halusi Chakrasta ostetun kattovaatteen vanin kattoon, ja kaikkihan tietää, miten helppo on alkaa kinastella, kun molemmat tietää toista paremmin, miten joku asia tehdään. Oltiin ostettu Ikeasta vielä led-valot, jotka vaadin saada samana iltana kattoon. Jätin Akun takatilaan niittipyssyineen ja kattokankaineen ja Mian kanssa mentiin hyttiin näpertämään niitä Ikean kokoa-itse valoja. Ehkä se oli parhain työnjako. Sillä lopputulos sai kiukun kaikkoamaan... Niitä lamppuja katsellessa siinä tähtitaivas taustalla ei voinut enää olla mutrusuu. Loppu hyvin, kaikki hyvin!