Uutta ja jännittävää

"Jos kaikki romahtaa, ja tarviit olkapään, mä lupaan olla tääl..." Siskokset edessäni kuuntelee sitä nuorukaista jaetuista nappikuulokkeista ja laulaa mukana. Nuorempi on nautiskellut strösseleillä päällystettyä donitsia ja hymyilevällä mansikalla varustellun trippimehun. Pyytää äidiltään lupaa tikkarinostoon. Äiti pyytää donitsinjämät. Sisko toiselle: "kyllä sä sitten vanhempana ymmärrät, miten kiva on vaan maata sängyllä, ku sul on ollu neljä koetta edellisel viikol ja kuunnella musaa ja kattoo Disney Channelia ja syyä kaikkee epäterveellist (se on vaan niin kivaa!)." Puhuvat vielä vanhempien selfieistä, jotka ei oo oikeaoppisesti otettuja. Äiti ja ystävänsä nauraa. Mä en tuomitse tästä junakohtauksesta oikeastaan mitään, mua vain huvittaa. Hyväntuulisesti. Näillä tyypeillä on hyvät vibat.
 Toiset saattaa yhteensä käyttää työmatkoihin kolme tuntia ja sitten tehdä töitä sen kahdeksan. Mulla se on tällä kertaa toisin päin. Mutta alan pikkuhiljaa löytää seitsemästä junassa yksikseni istuskelluista tunneista hyviä puolia. Se, mihin se mua kuljettaa on mulle itsestäänselvää - tapahtuu oppimista. Kun on samaan aikaan päättötyö ja pari työssäoppimishommaa meneillään, niin helposti ajattelee, ettei "oo aikaa". Niinkun millekään muulle. Mutta kun on "pakko" istua se seitsemän tuntia, niin voi relaa. Ei oo vaihtoehtoja. Iisii. Tai sit tehdä sellasii hommii, mitä ei tarvii tehdä silloin, kun voi tehdä jotain muuta tärkeetä ja hyödyllistä. Tai vähemmän tärkeetä.
 Hyvät vibat alkaa muuttua. Hän ei pääse yöksi. Case closed, äiti ja ystävä hymyilee lukien toistensa ajatukset: "tää on niin tätä". Tyttö on väsynyt, mutta ei usko. Kuulostaa ihan multa itseltäni kymmenen vuotta sitten. "Mutta kun äiti miksi, en mä oo yhtään väsyny, mä oon kiltisti! *nyyh*"
 Pian hän ymmärtää hiljetä. Palaan taas omiin mietteisiini. Kuinka jännittävältä se tänään vieläkin tuntui tehdä jotain uutta ja olla nyt tanssisalissa se, joka katsoo ja ehdottaa. On muutakin, muutakin kuin tanssia joo, myös niinkin, mutta on myös muutakin, kuin vain omaa tanssia ja omaa tanssijuutta. Kun pääsee hetkeksi pois siitä minäminäminuudesta, niin se tekee kyllä hyvää. Mä luulen, että tällaisesta mä tykkäisin. Muustakin, kun vain minuudesta.

Jeg er go nok, siger spejlet

Ehkä mä vähän säikähdin. Kotiin palattuani sellaisen reissun jälkeen, jossa kaikessa oli kyse ihmisistä. Mun mielestä. Tai ainakin kaikkialla oli aina ihmisiä. Suoraan hommiin vain, siirsin kaiken sen saadun informaation käsittelyn tuonnemmaksi - nyt sille ei olisi aikaa.
 Varsin ahdistava ensimmäinen päivä oli eilisen eilinen. En ollut kehossa, enkä mielessä. Mä en ollut missään, mutta silti tuntui, että kaikki näki mut, kaikki musta näkyi. Kaikki huono. Kiitos jollekin, ehkä itselleni, että osasin parinkymmenen minuutin jälkeen pyytää siltä kiharatukkaiselta neuvoa ja niitä rauhoittavia sanoja. Turva oli nyt katsomossa. Kyllä tää tästä.
 Ja sitten hetkeksi kotiin. Täällä en kuitenkaan osannut pyytää sitä voimahalia sen raskaan päivän jälkeen. Kiireesti töihin. Lapsetkaan ei ollut maailman kilteimpiä tunnilla. Heille heipat sanottuani jaksoin vielä vajaan tunnin sinä jo illaksi taittuneena tiistaina puolivoimissani treenata, kunnes laitoin kaverille viestin, että moi. Ja vähän muutakin. Vastaukseksi kauniita sanoja, jotka painoi mun pään käsien varaan ja puski kyyneleitä silmiin. Helpotusta, hymyä. Kiitos. Toinen viesti sille, jonka auton oven suljin paria tuntia aiemmin huonotuulisena. Se käveli sen mäen ylös ja löysi mut lattialta makaamasta. Nöyrtymistä ja sen päivällä pyytämättäjääneen halauksen vastaanottaminen. Ilta käännettiin kivaksi pitsalla ja Frendeillä. Ei se paljoa sen ihmeellisempää vaadi.
 Pommiinnukuttuja aamuja. Ei mulla niitä ole. Paitsi että eilen oli. Ei se mitään. Kahvi mukaan siihen Norjasta tuomaani termosmukiin, jonka sanat olkoon tällä hetkellä mun raamattuni. Tehokasta työskentelyä ja sitten kotiin tehokkaasti tekemään kotityöt. Yhdessä. Ennen kuin taas hommiin. Kauaskävelyä niin nopeasti, että ne ylämäet tuntuisi seuraavana aamuna lihaksissa. Lisää kahvia siihen termosmukiin, pari taatelia suuhun ja sitten taas tanssimaan. Se ero vain edelliskertaan, että nyt ei tuntunut pahalta tai vaivaantuneelta. Nyt luotin prosessiin. Yritin vielä senkin jälkeen tehdä jotain hyödyllistä, mutta sitten keho sanoi, että oot ollut jo hyvä. Nyt mene saunaan ja halaa hänen äitiään. Unohda hetkeksi kaikki se muu. Saat hyvällä omallatunnolla nukkua aamulla ja vasta illalla lähteä taas. Koska huomenna (eli tänään, nyt) on se ainut päivä, jolloin voit.