90's Childhood

Mä oon niin onnellinen, et oon syntyny viime vuosituhannella. On koettu vuosituhannen vaihos, ja kaikkia kummallisia päiviä, esim 12.12.12. Ei tuu enää meikäläisen elinajalla sellasia. Mä nyt päätin yhtäkkiä muistella lapsuutta tässä blogauksessa. Joten, tässä tulkoon joitakin nostalgisia muistoja.

90-luvulla (ja vielä vähän sen jälkeenkin):

•  katottiin VHS:siä ja kelailtiin videot sitten kärsivällisesti hitaasti alkuun nauhurilla
•  kuunneltiin aina iltasin kasetteja, jotta uni tulis paremmin. Meillä oli aina kasetinkääntövuorot veljien kanssa, kun se sängystä nousu oli niin kamalan rankkaa :D "sun vuoro kääntää, mä käänsin eilen"
•  faija soitteli vinyylejä älppärisoittimella. Äiti ei tykänny, kun meijän lempibiiseihin kuulu mm. Irwin Goodmanin "Haistakaa paska koko valtiovalta". Siis mitä mä olin vanha, viis?
•  kavereille soitettiin langallisiin kotipuhelimiin, ei älypuhelimiin
•  Kiss FM oli vielä olemassa
•  Akkarin takana oli buumista tilattavia taustakuvia ja polyfonisia soittareita, siistii!
•  oli markka-aika, kylän nuorisoseurantalolla karkkipussi makso 1 mrk. siis viis kertaa vähemmän mitä nykyään
•  animaatiot ei ollu vielä jyränny vanhoja kunnon piirrettyjä, esim. Turtlesit oli vielä katottavan arvonen
•  Windows 98 existed
•  Nindendo oli paras Leijonakuningaspeleineen ja Unirallyineen!
•  Spice Girlsit oli tosi nättejä ja ihanii, niin ihanii ja nättei et sänkyihin piti liimata niiden tarroja
•  Maikkarin teemaväri oli punanen, ja siinä logossa oli se pöllö
•  musiikkia tehtiin vielä rakkaudesta, ei rahasta

Nää oli nyt sellasia, mitkä tuli erityisesti ysärin puolesta mieleen. Enpä mä usko, että muita lapsuuden muistoja tällä kertaa kirjottelen, vaikka niitä oon viime aikoina pohtinu ja kirjotellu itelleni ylös.

No, jos vielä vähän kuulumisia. Viime viikonloppuna Ima Iduozee (Dancestakin tuttu break-tanssija) oli pitämässä meille 10h tiiviskurssin. Kurssi perustu lattiatekniikkaan, ei niinkään puhtaaseen breikkiin. Lattialla möyrimiseen sai täysin uudenlaisen näkökulman, kun otti jotenki sellasen rennon hoppimuudin sen nykytanssiajatuksen sijaan. Oppiminen tuntu helpommalta, eikä se lattioiminen tuntunu sellaselta könyämiseltä. Kurssia edeltävällä viikolla Pia Lindy opetti meitä koko viikon. Pääs pitkästä aikaa syventymään taas impromaailmaan ja ettiskelemään uusia reittejä. Se tuntu pitkän tauon jälkeen aluks vaikeelta, mutta mahtu sille viikolle muutama tosi hyvä ja ajatuksiaherättävä päiväkin. Duettoprokkisten työstö alko, ja me saatiin Johannan kanssa kahessa päivässä aika lailla valmiiks. Vähän niinkun olosuhteiden pakosta, koska meillä oli sattuneesta syystä viikko aikaa vähemmän työstää sitä, ku muilla. 

Kummussa aurinko paistaa ja linnut lauleksii. Se on inspiroinu mua jonkin verran taas tarinan kirjottamisen kanssa. Eilen uskallauduin myös parvekkeelle iltasemmalla kuulokkeet korvilla istuskelemaan ja miettimään menneitä. Äh. En tiiä, kuinka hyvä ratkasu se oli, mutta sitä sellasta pohdiskelua vähän kaipas kuitenki. 

Näihin tunnelmiin.

Hämystä mettäsaunatunnelmaa ja elokuvakohtaus suurmarkkinoilla

Hiihtoloma oli ja meni. Ei oikeestaan mitään mainittavan arvosta. Tai jospa jotain mainitsen sittenkin. Kävin tanssiopistolla vähän ihmettelemässä meininkiä ja halailemassa ihmisiä.  Kahvitella kerkesin myös vanhan luokkalaisen kanssa. Semmosista ystävistä mä tykkään, joita voi nähdä silloin harvoin, kun on mahollista, vaikka asuttaiski hirmu kaukana toisistamme. Vein kans vanhan tanssikaverin YogaRocksiin boulderoimaan - ai että on vinhaa touhua sekin! Meidän vanha "lastenhoitaja" tutustutti mut siihen lajiin kesällä ja kyllä tykästyin. Lauantaina Lennu tuli meille yöks ja oli kyllä hauska viettää aikaa pitkästä aikaa ihan vaan kahestaan. Ruoanlaittoa, pelailua, leffankattomista... Kyllä, olen koti-iltoja rakastava persoona. Vielä parempi jos ei tarvi viettää koti-iltoja aina yksin. Tai vaan pupun kanssa.
 Mami lämmitteli viikon mittaan pariin otteeseen meijän mettäsaunan. Rakastan sitä tunnelmaa, mikä siellä on. Sinne vie osittain kivillä peitetty polku. Näin keväisin se on vielä liukas ja ehkä liejunen. Havunoksia on laitettu polulle helpottamaan kulkemista. Polku päättyy vinopuiselle ja ränsistyneelle, vanhan rämän saunamökin terassille, ja mökin piipusta tupruttaa savua. Oven lukossa roikkuu ruostuneessa ketjussa ruostunut avain, joka on ollut siinä kiinni niin kauan, kun mä vaan jaksan muistaa. Ja varmasti sitäkin kauemmin. Ovi on vähän vinossa, tippunut sen verran saranoiltaan, että sitä pitää vähän nostaa
saadakseen sen kiinni. Sisällä on tuikkuja ja muita kynttilöitä lattialla ja vanhalla puisella pöydällä, jossa on toisessa päässä renkaat vielä alla. Sen molemmin puolin on aivan liian matalat löhötuolit vihreillä pyyhkeillä peitettyinä. Itse saunassa kiukaan tulipesästä hehkuu valoa, ja välillä sen piippu kolahtelee. Peseytyminen tapahtuu saavin ja kuupan avulla. Vanhalla saippuahyllyllä on perinteiset Linnashampoot, palasaippuaa ja pinkki pesuvamppu. Lauteille mahtuu just ja just kaks peppua vierekkäin, ja ylin kaidepuu on irronnut. Seinien laudoissa on pihkaa, jota aina penskana ihmetteli. Saunomisen jälkeen tapahtuu paluu nykymaailmaan, sähkön ja tekniikan pariin. Mutta sen saunomisen ajan on silti ihanaa olla vaan, ja nauttia siitä alkeellisuudesta ja sen tunnelmasta.
No juu, se oli runollista jälleen se. Tästä juuri kuluvasta viikonlopusta. Se on ollut varsin mukava. Perjantaina pelattiin Sonjan kanssa taas Guitar Heroa. Jeijei. Käytiin myös Huono-festareilla, jossa ideana on siis, että esitykset ja koko festarit ovat mahollisimman huonot. Oltiin täynnä hämmennystä! Väliajan jälkeen likat meni vetää sitte ruotsinkielisen juonnon perään breakdance-battlen. Oivoi. Huvittavaa. Eilen sitte lähettiin jo aamupäivästä Joensuuhun ja tutustutin Sonjanki boulderoimiseen. Oli iteki hauska käydä nyt uudessa paikassa kiipeilemässä, kun aina ennen vaan Lahessa käynny. Sattumalta Joensuun Areenalla oli suurmarkkinat, jonne mentiin hikoilun jälkeen. Oli kiva kierrellä ja kattella markkinameininkiä. Me nähtiin jotenki tosi elokuvamainen kohtaus. Siis positiivisessa mielessä. Jonkun grilli?kojun myyjänä oli nätti tummahiuksinen nuori nainen, johon sitte toisen kojun komea nuori mies oli iskeny silmänsä, ja se oli rohkeena menny sille naiselle juttelemaan. Sillä miehellä oli sellanen hymykuoppahymy, kun se anto sen käyntikortin sille takasin hymyilevälle tytölle. Muakin alko hymyilyttää. Onko tollasiakin äijiä olemassa? Hyvä tietää. Sitten vajottiin aavistuksen - tai no ei, ei itsesääliin, mutta sellaseen haikailevaan ajatusmaailmaan. "Voin kunpa..." Kyllähän te tiedätte. Tai sitten ette.
Niin ja aamulenkkikausi startattu. Parasta.