Maailma on kaunis ja rakastan

Joo mun täytyy myöntää tappioni. Puhelinpiuha päihitti mut, enkä löydä sitä enää varmaan ikinä mistään täältä. Joten en saa lisättyä kuvia siitä, kuinka jumalattoman KAUNISTA täällä Outokummussa tällä viikolla on ollut. Pakkassäät on kyllä jotain niin upeeta. Aurinko nousee suoraan sieltä suunnalta, mihin mun ikkuna ja parveke on, joten aamusta nään ne kaikki taivaallisen hienot vaaleenpunasen, keltasen ja sinisen sävyt, kun taivas on pilvetön. Ja kun aamutunnit on ohi kaivoksen tanssisalilla, Multivisiolla, aurinko paistaa niin kirkkaasti ja puiden oksilla lepää paksu kerros lunta, niin se vaan on niin täydellistä! On ihana astuu ulos ja vaan ihailla sitä kauneutta. Jessus. Me kiivettiin Rosan kanssa kaivoksen mäen päälle, josta näkee siis oikeesti kilometrien päähän. Horisonttiin. Rosa sai sen elämä on ihanaa-fiiliksen ja sen oli vaan pakko huutaa, kun näki sen kauneuden! Me otettiin miljoonia kuvia - kyllä, myös minä otin huikeella 79 euron kännykälläni. Sainpa ainakin hienoja taustakuvavaihtoehtoja, kun en niitä koneelle saa. Iltasin oli ihana nähä ne kaikki tähet, mitkä meijän yläpuolella on, ja ne valkoset puut vasten sysimustaa taivasta. Vau! Olenpa runollinen. Mutta luonto on kaunis.

Maanantaina mä sain tiedon, että pääsin 500 hakijan joukosta 75 onnekkaan pohjoismaisen nuoren joukkoon, jotka lähtee ens kesänä kiertämään pohjoismaita luovistellen. Mä oon siis tietenkin tanssiporukassa. Meitä suomalaisia siinä 15 hengen tanssiporukassa on viis. Minä ja neljä poikaa, jeejee. Oon päättäny, et niistä tulee vaikka mun pikkuveljiä. Oon kerrankin nimittäin niitä porukan vanhimpia. Mutta innolla ootan koko reissua! Färsaarilta Köpikseen, sieltä Norjan Bergeniin ja sit loppushow on täällä meijän suunnilla Joensuussa. Jännää.
No, mä sain myös tällä viikolla kutsun työhaastatteluun Helsinkiin. 700 hakijaa ja reilu 100 sain kutsun. Nettisivuilla lukee, että n. 100 työntekijää otetaan. Eli positiivisella asenteella mennään! Kyseessä on siis Kiljavan Leirikesän lastenleiri, ja mä hain apuohjaajan jopia. Tähän asti kesät on menny duunissa faijalla, joten nyt on viel se hetki, kun kokemuksia kannattaa kerätä, kun ei vielä tarvii ite elättää itteään. Sit kun sen aika koittaa, kokemusta olis mahollisimman paljon ja työpaikka ehkä sit helpompi löytää. Näin toiveajattelua harrastaen! Mutta kattellaa ny.

Hitsi, loppukevennykseks mun on pakko laittaa tähän nyt kuva kirjeestä, jonka joskus pikkuvihoissani oon kirjottanu ilmeisesti jollekin kolmesta isoveljestä!

Kelle ikinä niistä mä tän oon kirjottanu, niin nykyään mä kyllä rakastan niitä kaikkia ihan superisti! Pus! <3