Tiistaina 11. huhtikuuta saavuttiin
Byron Bayhyn, joka hurmasi meidät kaikki. Ensimmäinen paikka, johon
olisi mielellään jäänyt pidemmäksi aikaa, mutta Mialla oli
hostelli varattuna seuraavaksi päiväksi Gold Coastilta, joten sekin
jäi pikaiseksi visiitiksi. Oli paljon surffareita, pikkuputiikkeja,
persoonallista, värikästä jengiä (okei, sanotaan, siis HIPPIÄ!).
Rannalla kokoontui auringonlaskun aikaan rumpujami-jengi. Meno oli
huisa – porukka tanssi ja tyypit soitteli sydämestään.
Ruokakaupasta löydettiin paljon
kaikkea vegaanista ja mä olin täpinöissäni. Muutama juustoke
lähti matkaan ja illalla katoin meille kivan autopiknikin.
Juustokkeita nautittiin Canberrasta mukaan lähteneiden ruisleivän,
hapankorppujen ja näkkileivän kanssa – nam!
Gold Coastille saavuttiin seuraavana
päivänä. Ei sykähdyttänyt ollenkaan. Korkeita taloja vieri
vieressä – ei erottanut Kanariasta (vaikken siellä ole
käynytkään, heh, mutta Aku sanoi niin (onko sekään..? :D )).
Rakennustyömaita, katupölyä, teollista ja kaupallista. Ei mitään
”hei, mikä toi on - kivannäköinen!”. Mia vietiin hostellille
ja me mentiin caravanparkiin, koko reissun ensimmäinen kerta.
Illalla mentiin vegaaniseen ”Feed the earthlings”-nimiseen
raflaan syömään pitsaa ja hampurilaista.
Käytiin rannalla vähän katsomassa
täysi?kuuta. Jostain syystä (minä...) oli tunnelma vähän kireä
kahden henkilön välillä. Käppäiltiin kaduilla etsien jotakin
baaria/klubia, ja oltiin ihan, että missä kaikki on. Kadun varrella
sattui olemaan pari pyörätaksia, joilta taidettiin kysyä, että
onko täällä mitään. Yhtäkkiä oltiinkin Pablon kuskattavana
ympäri katuja ja sitten hymyilytti kaikkia. Hauska columbialainen
kaveri, joilta me tytöt saatiin molemmat poskipusut poistuessamme
kyydistä. :)
Löydettiin Sincity-klubi, jonka ovella
tajusin, ettei mulla ole papereita. Aku lähti niitä hakemaan
Uber-taksilla. No, me siinä Mian kanssa istuskeltiin, kun eräs
tyttöjengi käveli meidän ohi. Yksi niistä möläytti jotain
typerää ja jäi katsomaan taakseen meitä. Me katsottiin takaisin
ja oltiin hämmentyneitä, että mitä ihmettä se oikein päästi
suustaan. No, tytötpä päätti naama yrmyinä tulla kovistelemaan
meitä. ”What did you say?” se kiharapäinen kysyi multa. ”No,
I was just confused since you said something weird to my friend” ”I
said she looks like she's drunk” ”well she isn't” (ei oikeasti
ollut) jne jne jne. Sillä oli korispelipaita päällä ja korkeat
sukat jalassa. Se toinen oli sellainen pahis- spice girls- tytön
näköinen ja se alkoi kunnolla urputtamaan ”you have a problem
with my face? This is my normal face” (ajattelin: yea, well it
could use some smile :DDDDD) ”Come behind the corner” ne sanoi
meille. ” I don't wanna fight, that's not a solution” ”come
behind the corner, you are scared” Mia: ”Well lets go behind the
corner, come with me!” ”Mia, eieieieiei” Ja jotenkin ne tytöt
silti liukeni paikalta sellaiset uhoavat teiniangsti-ilmeet
kasvoillaan. Tilanne oli jotenkin epätodellinen. Mä luulin, että
tollaista tapahtuu vain elokuvissa. Hauskaahan tässä oli se, että
niitä oli varmaan 4-5 ja meitä oli kaksi. Ja me istuttiin koko
tämän keskustelun ajan siinä puiston penkeillä. No, tekihän se
mut vähän surulliseksikin, kun mietin, että miten niistä
sellaisia ihmisiä on kasvanut. En tollaiseen oo aiemmin itse
henkilökohtaisesti törmännyt...
Seuraava mieleenjäänyt scene oli se
klubi. Mä en jotenkin sietänyt sitä. Naisbaarimikot ja
naistarjoilijat olivat pukeutuneet pelkkiin alusvaatteisiin –
sellaisiin hepeneisiin. Kivat miehille. Raivostuttava fakta oli
kuitenkin se, että samoja töitä tekevät miehet olivat
tavallisissa vaatteissa! Ei sillä, että musta kumpikaan näistä
versioista olisi mitenkään mun mieleen (no, eipä noi paikat
muutenkaan ole...), mutta se, että missä se hiton tasa-arvo sitten?
Miksi tällainen asetelma? Käsittämätön. Mietin, millainenhan
palkkaero miehillä ja naisilla siinä paikassa on – vai onko
sellaista edes??? Jostain saatiin kuulla, että se paikka on jonkun
mafian ylläpitämä tms. Mulla tuli sellainen fiilis, että mä olen
nähnyt tarpeeksi Gold Coastia, että nyt kauas ja äkkiä.
