Riina ja Aku Australiassa: Great Ocean Road, Lorne 15-16/01/2017

Sunnuntaina 15. tammikuuta lähdettiin Melbournesta ajelemaan kohti Adelaidea tarkoituksena ajaa pitkin kuuluisaa Great Ocean Roadia. Otettiin uusi ystävä, Mia, mukaan reissuun jakamaan bensakuluja ja vähän ehkä iisaamaan tunnelmaa, kun niin pitkä aika oltiin jo Akun kanssa vietetty vain keskenämme, että kyllä siinä olisi muuten saattanut muutaman kerran höyryt nousta korvista kahden kesken... Tai no, välillä ehkä kiukuttikin itse kutakin, mutta sitten onneksi pystyi suuntaamaan ajatukset muualle. Mutta oli meillä kyllä hauskaa, yleensä useimmiten. Kuusipäiväinen reissumme oli kiistatta aivan mieletön, suorastaan unohtumaton!

 Aika pian jo päästyämme pois Melbournesta suuremmille teille maisemat alkoivat olla melkoiset. Aavoja alueita, mäkisiä teitä, korkeita puita, hienoja näkymiä silmänkantamattomiin... Varsinaisen Great Ocean Roadin alkaessa se odotettu merikin ilmestyi näköpiiriin. Oltiin häkeltyneitä. Aurinko paistoi, ihmiset olivat meren rannassa odottamassa aaltoja surffilautojen kanssa - me katseltiin niitä korkealta maisematasanteelta.

 Saavuttiin Lorne-nimiseen pikkukylään, johon päätettiin jäädä yöksi. Ruokakaupassa sattui hyllytyshommissa oleva suomalainen Herman kuulemaan meidät ja sanoi Mialle, että hän kun luuli, että suomalainen perhe tuli tänne, kun meillä oli niin kovaäänistä kommunikointia siitä, mitä ostetaan ruoaksi. Se oli meidän ensimmäinen sattumalta kohdattu suomalainen (epäilen kyllä suomenruotsalaista, kun oli sellainen pellavapäinen nappisilmä, ja niin ystävällinen ja puhelias!).

 Matka jatkui. Aku tutki WikiCampsista meille yösijaa, ja suunnattiin Great Otway National Parkiin päin. Nyt kun jälkeenpäin katselen karttaa, niin sehän on ihan mielettömän laaja alue! Ajeltuamme pitkin mutkaisia teitä löydettiin Allenvale Mill Bush Campground - nimisen leirintäalueen liepeiltä kiva parkkialue, johon pysäköitiin (siinä ei olisi saanut autolla yöpyä, muttaaaa, ei oltu ainoita...). Illan hämärtyessä, kokkailutuokion ja ruokailun jälkeen mä ihastelin vaan sitä, miten ihana se luonto siinä olikaan. Tähdet näkyi ehkä paremmin kuin ikinä pakkasella Suomessa, ja puut muodosti korean suojan siihen meidän päälle. Kettukin vieraili vanin takana. Stressi oli totaalisesti poissa. 

"Kyllä olo oli sellainen, että tällaista on elämä - sellainen seikkailuelämä, jota minä tahdon elää. Nukkua luonnon keskellä. Niin keskellä, että puhelimessa lukee yhteyden kohdalla "vain SOS". Niin sen pitää olla, että mieli on läsnä siinä hetkessä."

"Aamulla näin teltta-aukealla ensimmäistä kertaa elämässäni kenguruita. Niitä oli kaksi, iso ja pikkuruinen. Oli niin aikaista, ettei ollut muita kuin me. Siinä me tuijoteltiin toisiamme, äiti-kengu ja minä. Sitten se jatkoi ruohon popsimista. Takaisinmatkalla näin puussa punasinisen papukaijan, joka lauleli omaa sävelmäänsä." 

Aamupala siirryttiin nauttimaan Lorne Beachille. 

"Ihmiset on tulleet jo aikaisin aamusta surffaamaan, lenkkeilemään, leikittämään tai lenkittämään koiriaan, aamu-uinnille tai vain viettämään aikaa toistensa kanssa. Aallot kohisee voimakkaasti, lapset pelailee krikettiä. Lenkkeilijöiden jalkojen alla rahisee hiekkapolku selän takana. Minä vain istun tässä puisella penkillä ja mietiskelen. Miten nyt vasta 20-vuotiaana tuntuu siltä, että tällä hetkellä elän juuri sellaista elämää, jonkalaista mun on tarkoitettu elävän. Miten tuntuukin siltä, että TÄTÄ on onni." 

Ja oli vasta reissuelämän ensimmäinen aamu. 

Riina ja Aku Australiassa: Melbourne 8/12/2016-15/01/2017

Ollaan Australiassa oltu nyt sellaiset seitsemän viikkoa. Ensimmäinen viikko asuttiin hostellissa Melbournen St. Kildassa. Jet lag oli aika kaamea... Saavuttiin aamupäivällä, ja hostellihuoneeseen päästyämme oli pakko ottaa "parin" tunnin päikkärit. Klo 15 piti herätä, mutta mepä noustiin siinä puoli kuuden maissa illalla. Seuraavana päivänä päiväunitunteja tuli seitsemän. Nukuttiin koko hemmetin päivän ohi, ja yöllä sitten kukuttiin hereillä. Lauantaina käytiin katsomassa kahta kämppää julkisilla, ja koska Melbourne on jäätävän suuri kaupunki, niin tunteja tähän retkeen kului kokonaista yhdeksän. Kyllä unetti. Kotimatkalla klo 21maissa heräsin kymmenen minuutin ratikkamatkalla kahdesti siihen, kun huomasin melkeinpä kuolaavani Akun olkapäälle...

 Meidän huoneessa ei ollut ruoanlaittomahdollisuutta, joten sitä "joutui" sitten katsastamaan lähitienoon vegaanitarjonnan. Syötiin falafelraflassa useamman kerran, meksikolaisissa, kasvisravintoloissa, pitsalla, maksamitähaluat-mestoissa ja paristi sitten jälkkäripaikoissa.

   

 Löydettiin Airbnb:n kautta seuraaviksi neljäksi viikoksi kämppä South Yarrasta. Alue oli tosi hyvä. Kaupat ja meiningit oli lähellä, ja meidän kämppä ihan tram-pysäkin vieressä. Meillä oli vietnamilaistaustainen Sarah kämppiksenä, joka oli tosi mukava - neuvoi sellaisia perus käytännön juttuja ja oli muuten vaan kiva, sekä antoi meille meidän camper vaniin muutamia juttuja, joita ei sitten tarvinnut itse ostaa. Sellaista perustylsää arkea me siellä vain vietettiin: herättiin, kun huvitti, katottiin liian paljon Netflixiä: Pretty little liarsin kuudes tuottari kun loppui, vaihtui genre ja siirryttiin Vikingseihin. Käytiin katsomassa Girl on the train Moonlight cinemassa, eli ulkoilmaleffassa. Lepakot lenteli yllä - oli vaan hienoo, vaikka leffa oli huono ja kiukutti, haha. Käytiin ottamassa aurinkoa, tekemässä pariakrobatiaa läheisessä Fawner Parkissa, kokattiin ja käytiin kaupassa. Relattiin.

   

 Uudenvuoden aattoa edeltävänä päivänä treffattiin maailman hitain kahvijuoja, Mia, Migezu, Mikke, Kentsu. Mian kanssa hölpötettiin "ensitreffeillä" kahvilassa, kuin mitkäkin. Viereisessä pöydässä istuvat heput kysyivät, että mitä kieltä me oikein puhutaan. Veikkasivat portugalia. Juttua riitti niin pitkään, että iltapäiväkahvit muuttuivat meksikolaisillalliseksi Fondassa. Uusi vuosi vietettiin samaisen neidon kanssa piknikillä ja tanssilattioilla. Raketit kiivettiin porttien yli Melbournen Royal botanical gardensiin. 

Kuun alussa vietettiin kuusi päivää putkeen shoppaillen Akun kanssa kaikenlaista enemmän (Akun vastuualue) ja vähemmän (Riinan vastuualue) tärkeää meidän camper vaniin. Ikea, kirpparit, tavaratalot jne... Meidän camper van on Toyota Hiace vuosimallia 2002. Sen enempää mä en siitä tiedä noin teknisesti... Ostettiin se oikein sydämelliseltä pariskunnalta Melbournen liepeiltä. Kurja uutinen musersi kuitenkin heidän reissusuunnitelmansa, kun tämä mies sai kuulla sairastavansa syöpää, jolle ei ole mitään tehtävissä... Lämpöiset ajatukset heistä jäivät, ja halusivat, että aina välillä laittelemme kuulumisia heille.
 Vihdoin 14. tammikuuta haettiin meidän tuleva kotimme silloisen kodin pihaan ja pistettiin hösseliksi. Pääsin maalaamaan. Aku sanoi, että musta tulisi hyvä maalari. Sikäli hauska, sillä - uskokaa tai älkää - mä joskus olen siitäkin alasta haaveillut. Kuulema kärsivällisyyteni vuoksi olisin siinä hyvä... Minä...??? Järkättiin ja siivottiin. Päällystettiin kaapinovia DC-fixillä.

 

Ei maltettu odottaa seuraavaan päivään...