Perjantaina kahviteltiin synttäreitä ja syötiin smoothieksi mennyttä mansikkasuklaajuustokakkua. Tytöt, äiti ja Aku kikatteli tässä marokkomaisessa asunnossa. Saaralla oli Saara-kahvikuppi. Illalla risteiltiin Vääksylle kahdestaan. Aku sai selfiekirjan synttärilahjaksi - raukkaparka. Mutta se on ältsin hieno, tulkaa kylään niin näytän teille siitä komeita ja hassuja kuvia. Sitten syötiin ruokaa. Juotiin yllätyksenä saadut, mansikoilla viimeistellyt kuohuviinilasilliset laivan kannella jäätelöpallojen kera. Kuunneltiin iskelmää ja rautalankaversio Titanicin tunnarista. Juotiin illallakin kuohuviiniä. Nukuttiin onnellisina.
Lauantaina haluttiin tehdä jotain kivaa, siksi "koskamevoidaan." Ajettiin Tampereelle ja juotiin kahvia ja vettä sairaalalla. Sisko näytti työkaverit ja taukohuoneen. Sairaalan haju ehkä ahisti toista, mutta kädestäpitäminen auttoi. Siskolla oli ranskanletti ja se oli käynyt Särkkiksellä. Haettiin seuraa kyytiin ja huristeltiin keskustaan. Syötiin Gopalin IIIIHANAAAAA ruokaa ja mä olin niin onnellinen. Paljon makuja mun makuun, nams! Mun ravintolassakin voisi olla tollainen sisustus. Ja ruoka. Sitten ajettiin poppoolla Pyynikin näkötornille munkkikahville/-teelle ja hissiteltiin tornin huipulle. Kotimatkalla käytiin Pyhän Mikaelin rauniokirkolla, kun etittiin Keltasta taloa. Ei me sitä löydetty, mutta mä sain rauniokierrosidean seuraavalle tylsälle sadepäivälle. Niitä me lähetään katselemaan ja mä hypin lisää ovien pielissä ja hymyilen kameralle, koska oon onnellinen. Puolen yön aikaan ajettiin Ruuhikselle ja lämmitettiin alasauna - se mikä on siellä alametässä. Savu tuprutti piipusta taas, niinkuin syksylläkin. Kiukaalla kypsyi seitanmakkarat, jotka syötiin silmät ristissä kymmenen minuuttia kestäneen saunomisen jälkeen. Me nukuttiin yhden hengen sängyllä paremmin kuin pitkään aikaan. Vain yksi itikka tuli kuusikosta meitä hetkeksi kiusaamaan. Kissa hyppäsi saunan ikkunasta sisälle ja tuli kolmanneksi kaveriksi aamusella. Aamulla laskettiin Nuppu juoksentelemaan sen toista kertaa alakertaan. Aamulenkki tekee sille nyt hyvää. Tää on sen viimeinen kesä. Se surettaa, mutta "sellaista se elämä on", Katriina kirjoitti mun lappuun, ja otin sen lauseen lohdutukseksi ajatusten lomiin. Elämä on kuitenkin kaunista, ja meilläkin on vielä hetkiä vietettävän yhdessä. Äiti teki Nupulle ulkotarhaan täydellisen sadesuojan, jonka päällä Hasu kynsii mattoa ja ottaa aurinkoa.
Mä leikin lasten kanssa hiekkalaatikolla, katon Greytä, kiitän aikuisista ystävistä ja Elinakin tulee taas huomenna yöksi. Kesä on alkanut ihanasti. Ainiin, ja löydettiin kotikin. Ja tanssin klubilla niin että sydämessä poltti hyvänolon tunne, kun pääs joraa Riinana.
Tää on mun onnee.
