Hän rakasti yllätyksiä - nyt elämäänsä

Pari viime kesää oli melko mitättömiä. Toisesta jäi mieleen epämääräset valinnat ja sekava mielentila. Toisesta tavallaan ahdistava, mutta opettavainen (mitä mä puhun, hyvä ja positiivinen se oli) kokemus, ja joo, se huippuainutlaatunen reissu. Stressintäyteisen kevään jälkeen mä olin päättänyt, että tästä kesästä on tehtävä huippu. Kirjotin listan, mitä haluan tehä. Tein suunnitelmia. Tapahtu kuitenkin asioita, joiden luulin pilanneen mahdollisuuden siihen unohtumattomaan kesään. Meni jonkin aikaa, ja tapahtui taas asioita. Se luotto, mistä oon jaksanut pitää kiinni, luotto elämään, tuotti vihdoin tulosta.

Oon viimeks ollut omassa entisessä sängyssäni kuukaus sitten nukkumassa. Se on kuitenkin mahdollistanut kaikkea, mitä en ollut osannut odottaa. Kulkenut laukkujen, kangaskassien ja kissa-avaimenperäavainten kanssa ympäriinsä. Istunut autoissa, junissa ja lentokoneissa, ja seissyt metroissa. Syönyt aamiaista helteisen pyöräilykaupungin kadun varrella. Nauttinut kesäyöstä kynttilänvalossa parvekkeelle nukahtaen. Kävellyt puiden alitse ja sorakivien päällä paljasjaloin. Soudellut vieretysten joutsenten ohitse. Silittänyt hymyn paljastamia uurteita. Kiivennyt kielletylle paikalle ja hoppuuttanut peloissaan ollutta perässä. Ollut ylösalaisin. Katsellut telkkarista jotain ihan vaan, kun on saanut viettää sen ajan veljien vierellä. Tanssinut pitäen toista kiinni käsistä, myös toistakin. Nukkunut enemmän öitä kaksin kuin yksin. Alkanut muistaa, miltä halaus tuntuu. Hymyillyt itsekseni, ennen kaikkea itselleni.