R & A Australiassa: Melbourne, Kilmore ja Ballarat

Keskiviikkona 29.maaliskuuta jatkettiin Mount Alexanderista matkaa aamupalan ja aamukävelyn jälkeen. Tarkoitus oli ehtiä Melbourneen acrojameihin Edinburgh Gardensiin ja oltiinkin hyvissä ajoin jo huudseilla. Melbourne oli jotenkin tosi syksyinen, halloweenmainen. Ajeltiin nyt ihan eri reittejä, kuin mitä oltiin aikaisemmin kuljettu. Pikkuisempia katuja, joiden varsilla omakotitaloja, ja niiden pihoissa risuisia puita. Muistutti yhdestä ruotsalaisesta noita-elokuvasta, jota pienenä jännittyneenä katsoin. Ei se ollutkaan noita se nainen. Eikun oliko...?

Suunnattiin lounaalle jo ennestään tuttuun ravintolaketjuun Lentil as anythingiin, mutta uuteen ”yksikköön.” Siellä saa maksaa omantunnon mukaan, joten siitä aika kiva mesta. Tämä paikka löytyi vanhasta nunnaluostarista, joka muodostui komeista, historiallisen näköisistä rakennuksista. Se oli todennäköisesti yliopistoalueen lähellä tai jopati yliopiston tiloja oli niissä rakennuksissa, joista tykkäsin kovin! Syödessämme Lentil as anythingissa ja katsellessamme sinne vyöryvää väkeä, Aku totesi, että: täähän on ku ois Outokummun tanssilinjalla. Totta, jengi oli värikästä, näytti taiteilijoilta ja kaikki halaili toisiaan!

Seuraavaksi suunnattiin postiin. Tässä vaiheessa voikin jo paljastaa, kun babyshowerit juhlittiin eilen, että sinne lähti paketti kohta syntyvälle pömppikselle. <3 Postin jälkeen oli vielä aikaa acrojamien alkuun, joten käytiin sitten Organic&Healthy-kahvilassa kahvilla ja smoothiella.

Acrojamit oli hitusen pettymys, kun oli niin vähän jengiä, ja oltiin uusia. Niillä oli omat jutut, ja ne oikeastaan enemmänkin hengaili. Ei ollut mitenkään tekemisen meininkiä.

Oltiin oltu yhteyksissä meidän auton edellisiin omistajiin matkan aikana. Isäntä Grant oli nukkunut pois helmikuun lopulla, kuten taisin kertoa muutama postaus takaperin, mutta ajateltiin, että olisi kiva tavata Grace. Vähän jännitti mennä tapaamaan leskeä, mutta vierailusta jäi oikein lämmin fiilis meille. Juteltiin kolme tuntia, naurettiin hirveästi. Grace puhui kauniisti parin yhteisistä ajoista ja reissuista, ja kertoi, minkälaisia yliluonnollisia juttuja oli Grantin kuoleman jälkeen kokenut. Ja ne oli kyllä, wau! Ja se miten Grace moiset tapahtumat oli ottanut, oli vaan niin hienoa. Grace kertoi myös, miten he olivat menneet suvun kanssa viettämään haudalle isännän syntymäpäivää, grillailleet ja juhlineet. Oli niin upeeta kuunnella - luulin, että tuollaista tapahtuu vain elokuvissa!

Venähtäneen vierailun jälkeen etsittiin väsyneinä yöpaikka, joka löytyi Mt Disappointmentilta. No, sinne kun ajeltiin, niin jo siinä ehti luulla, että tämä ajo jää viimeiseksi. Oli sellaista crossipyörille tarkoitettua tietä ja aivan jäätävän jyrkkää alamäkeä loputtomiin, että Akukin sanoi kauhistelevalle minulle, että hiljaa, keskityn. Lopulta selvittiin ehjin nahoin perille ja nukuttiin kymmenen tunnin makoisat yöunet. Aamupalan aikana sinne keskelle ei mitään karautti randomit neljä crossipoliisia. Yksi niistä ei totellut kieltokylttejä vessan luo johtavalla sillalla, vaan huristi kiireisesti pytylle kielloista huolimatta, heh...

Päätettiin lähteä vähän matkan päähän Melbsistä Ballaratiin. Navi vei meidät kivaa reittiä, jonka varrelle osui monta ihanan sympaattista kylää, joista yhteen, Kilmoreen, pysähdyttiin pyörimään jalan. Mä raahasin Akun pariin söpöön putiikkiin. Toinen niistä oli täynnä tyyliin jonkun kylän äitipiirin tekemiä käsitöitä: syötävää muovailuvahaa, vauvan purulelukaulakoru (tai se, mä en tiiä, äidit tietää?), soijatuoksukynttilöitä, yrttiteelajitelmia, vauvan leikkialustoja, carpe diem-tauluja, aakkospuupalikoita, ruokalappuja, vauvatyllimekkoja, hellehattuja... Siis kaikkea vauvoihin ja söpöön elämään liittyen. Mä löysin ihan mun tyyliset korvikset ja autotuoksun.

 Toinen putiikki oli sitten yhden näistä kylän äideistä pitämä askartelukauppa, jonka seinillä mainostettiin scrapbook-kursseja. Se oli sellainen iloinen kiharatukkainen nainen vauva sylissään siellä kassan takana. Yksi huonekaluliike houkutteli myös, mutta henkilökunta oli yrmeää ja hintalaput selittivät miksi (koska me ei näytetty rikkailta, I guess?). Lopuksi käytiin ansaitulla kahvilla kulmakahvilassa. 

Se kylä oli niin inspiroiva, että mun mielessä alkoi kehkeytyi taas tuhannen kerran uutta tarinan poikasta pikkuisesta kylästä, jossa on kova äitiyhteisö, rikkaita työmyyräfarmareita ja yksi filosofinen ulkomaalaistaustainen taksikuski.  

Auringon vielä paistaessa saavuttiin Ballaratiin. Se oli kivan oloinen kaupunki, ei liian iso, mutta ei sellainen pikkuruinenkaan. Käytiin vähän ostoksilla kirpparilla ja tavaratalossa sekä aquatic centerissä. Maksettiin hieman ekstraa, että saatiin käyttää "spa"ta, joka oli poreamme ja "sauna". Mä odotin jotain vähän hienompaa. Saunakin paljastui hallin sisällä steamroomiksi, mutta kyllä se lämmitti mukavasti. Pulikoinnin ja lämmittelyn jälkeen juotiin parkkiksella vielä iltateet ja sitten ajettiin lähistölle nukkumaan.