26.maaliskuuta sunnuntai-iltana nostettiin vihdoin kytkintä Adelaiden Reynellasta. Oltiin tuohon mennessä siis asuttu vasta vajaa viikko autossa silloin tammikuussa, joten jo sitä innolla odotti, kun oltiin laitettu autoa entistäkin mukavammaksi ja näppärämmäksi matkailuun ja asumiseen. Tarkoitus oli ajaa sisämaata pitkin Adelaidesta Melbourneen keskiviikkoon mennessä.
Poikettiin nopeasti keskustassa hakemassa Akun jäähyväiskortti työpaikan kaverilta ”Torstilta” ja iltaruoaksi vegaaniset pitsat epäilyttävältä alueelta. Vegekana oli taas niin lihaisaa, että epäillen söin, mutta kyllä se ihan kasvipohjaista oli.
Ajeltiin poispäin kaupungista ja yöpaikka löytyi Mt Compassista kaupan pihalta. Hurja tuuli kävi yöllä ja mua taas jännitti joka ikinen pihassa pyörähtävä auto. Tuulesta huolimatta oli myös aika tukalan kuuma, mutta tuli se uni jotenkuten.
Aamusella herättiin, kun kaupan piha oli täyttynyt autoista, mutta tehtiin matalalla profiililla aamupala (= Aku leväytti kaurahiutaleet autoon, jotka siivoiltiin siitä sitten linnunruoaksi maahan, no-lo-a!)
Jatkettiin ajoa sateisessa säässä ja vaihtuvissa maisemissa. Keli kirkastui sittemmin ja pysähdyttiin Victor Harbouriin, jonka Granite Islandilla vierailtiin. Mua kauhistutti turistihuvi, jossa yksi heppa veti 50 ihmistä vetävää raitiovaunua saarelle siltaa pitkin. Se jäi vaivaamaan, mutta some selvensi hieman, millainen rotuheppa oli kyseessä + miten taakkaa kevennetään niin, että painoksi jää n. 80 kg. Silti ristiriitaiset fiilikset jäi sellaisesta... No, anyway. Me ei maksettu moisesta hommasta, vaan käveltiin siihen kykenevillä kintuillamme se 1,3km pituinen silta ja saavuttiin laiskempia nopeammin sinne. Mestaa mainostetaan pingviinien, hylkeiden, valaiden ja delfiinien avulla, joista nähtiin ei yhtäkään. Mutta saari oli silti kaunis ja oli mukava kiertää se rauhassa kävellen. Ei ollut liikaa turisteja, (kai ne heppakyydin ottaneet jäi vain asemalle istuskelemaan odottelemaan takaisinmenoa...?).
Kahden tunnin saarikierroksen jälkeen jatkettiin ajoa pitkiä teitä pitkin läpi pikkuisten kylien. Seuraava yöpaikka löytyi tien varresta truck stopilta Parillasta, joissa oli ilmainen suihku. Yö oli tällä kertaa ihanan vilpoisa, niin vilpoisa, että otin Akun uuden kirpparilöydön, lämpimän neulepuseron päälle ja uinuin onnellisena aamuun asti.
Parillasta ajettiin tiistaina n. 500 kilometriä. Viimeksi siis Melbourne-Adelaide väli taittui merenrantateitä pitkin tai läheltä sitä, tällä kertaa haluttiin ajaa sisämaata pitkin. Kasvillisuus vaihteli sielläkin. Tiet oli kapeita. Eläimiä ei mustien korppien lisäksi juurikaan näkynyt. Muutamia karjalaitumia ja söpöjä alpakoita ehkä alku-ja loppupäissä, mutta ihan keskellä ei.
Yhdessä kohtaa löydettiin random villikurpitsoja (tai niin me luultiin) ja mä ihan innoissani otin yhden mukaan (saatiin läpsyköiden pohjat aivan täyteen petollisia piikkejä, jota sitten sai nyppiä pois). Suurin osa aussien suomalaisista oli kuitenkin sitä mieltä, että se oli syömäkelvoton paddy melon, joten jätettiin se yksilö lopulta matkasta.
Saavuttiin vihdoin iltapimeällä Mount Alexander parkiin yöksi. Muut pystytteli telttojaan, kun me vain hypättiin valmiiseen kotiin ja kokattiin ja mentiin nukkumaan. Näppärää! Tämäkin yö oli ihanan viileä. Aamulla herättiin auringonnousun aikaan aamukävelylle ja oli niin kivaa! Nähtiin paljon paljon kenguja ja pari wallabia ja tietty ihanaa Australian luontoa. Sisäinen pikku-Riina ajatteli, että se on Röllimetsässä, kun auringon säteet säihkyi puunrunkojen välistä. Oli vain sellainen kiva fiilis!
Piristyneenä ja hyvällä mielellä oli hyvä jatkaa matkaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti