Riina ja Aku Australiassa: Portland 18-19/01/2017

Yön yli nukuttuamme laitettiin auto taas matkavalmiuteen ja lähdettiin ajamaan kohti Portlandia. Se oli jo oikeasti aika kivan oloinen kaupunki! Kierreltiin katuja kävellen ja poikettiin kirpparille, josta sain puhurisäähän sopivat kaksi neuletta. Löydettiin hirmu sympaattinen, ihana, vanhassa talossa oleva galleriakahvila Tea Tree Gallery, jossa oli mukava, sellainen tosi kiltin näköinen nuori mies, vähän pyöreä ja kiharatukkainen, joka oli hirmu avulias ja ystävällinen, kun kaksi kolmasosaa meidän matkaseurueesta oli ns. ruokavammaisia. Siinä talossa oli sellaisia pikkuhuoneita, ja kapeiden käytävien seinillä kivoja värikkäitä taideteoksia, tauluja ja roikkuvia hässäköitä ja sen sellaisia. Ihana, ihana paikka!

 Käytävillä kuljeskellessamme Mia havaitsi yhdessä huoneessa suomalaisia. Me supatettiin siinä sitten, että "ai suomalaisia?!" "ootko varma?!" "joo joo, ne katto meitä sellain, että tajuu mitä me puhutaan!" tai jotain tuohon suuntaan ja sitten aina, kun kuljettiin siitä ohi, niin kikatettiin ja ujosteltiin. Eihän suomalainen suomalaiselle voi ulkomailla tervehtiä. Pahintahan se on jos esim. lähdet Phuketiin ja sitten uima-altaalle tulee ne toiset suomalaiset, ja koitat olla puhumatta ja piilottelet sitä Remeksen kirjaa, ettei tarvitsisi kommunikoida. Eli joo, ei me niille reippaasti tervehditty, kaikki vähän hämmentyneinä irvisteli vain siinä ohitse kulkiessa. Hauska juttu oli. Asetuttiin yhteen kivaan huoneeseen, jossa Utelias Riina sai paljon ihmeteltävää delfiinitauluista simpukkamobiileihin. Kohta se hellyyttävä nallekarhumainen työntekijä toi meille kahveja ja leivosta. Riina jäi ilman, mutta soijalatte oli hyvää ja kahvikupit kauniita! 

 Kahvitteluhetken jälkeen löydettiin autolle paikka urheilukentän ja uimahallin viereiseltä camping-alueelta. Aku pääsi vihdoin salille ja me mentiin Mian kanssa vetristelemään urheilukentälle matkailun kangistamia kehojamme joogan merkeissä. Alkuillasta nuoripari sai aikaan jo kinan, kun tämä neiti halusi Chakrasta ostetun kattovaatteen vanin kattoon, ja kaikkihan tietää, miten helppo on alkaa kinastella, kun molemmat tietää toista paremmin, miten joku asia tehdään. Oltiin ostettu Ikeasta vielä led-valot, jotka vaadin saada samana iltana kattoon. Jätin Akun takatilaan niittipyssyineen ja kattokankaineen ja Mian kanssa mentiin hyttiin näpertämään niitä Ikean kokoa-itse valoja. Ehkä se oli parhain työnjako. Sillä lopputulos sai kiukun kaikkoamaan... Niitä lamppuja katsellessa siinä tähtitaivas taustalla ei voinut enää olla mutrusuu. Loppu hyvin, kaikki hyvin!